Tutkimus: Nuorten parissa toimivat ammattilaiset tunnistavat mielenterveyden häiriöt hyvin mutta kaipaavat koulutusta nuorten kohtaamiseen
Valtaosa yläkoulujen kouluterveydenhoitajista, opettajista, oppilaanohjaajista ja koulukuraattoreista kokee tunnistavansa hyvin yläkouluikäisten sosiaalista vetäytymistä, käytös- ja mielenterveyden häiriöitä. Sen sijaan hankalampaa yläkouluissa työskentelevien mukaan on tunnistaa päihteidenkäyttöön tai syömishäiriötyyppisen käyttäytymiseen liittyvät häiriöt.
Tulokset selviävät viime vuoden marras-joulukuussa Etelä-Pohjanmaalla toteutetusta tutkimuksesta, johon vastasi yhteensä 60 alueen yläkouluissa työskentelevää opettajaa, kouluterveydenhoitajaa, oppilaanohjaajaa ja kuraattoria. Töysän Säästöpankkisäätiön rahoittaman tutkimuksen toteutti Seinäjoen ammattikorkeakoulun tutkijaryhmä Mari Salminen-Tuomaala, Ari Haasio ja Kaija Nissinen.
Tutkimuksen mukaan suurin osa vastaajista (70 %) kokee omaavansa hyvät tiedot, miten puuttua tilanteeseen nuorten mielenterveyshaasteita havaitessaan. Mutta taidoissa ottaa nuoren mielenterveysongelma puheeksi nuoren itsensä kanssa arvioi hyviksi vain puolet. Vastaajat toivovat saavansa koulutusta kuitenkin erityisesti nuoren mielenterveysongelmien tunnistamisesta ja niihin varhaisesta puuttumisesta sekä mielenterveysongelmista kärsivien nuorten perheenjäsenien kohtaamisesta.
Yliopettaja, terveystieteiden tohtori Mari Salminen-Tuomaalan mukaan nuorten mielenterveyden edistämistä koskeva tutkimus on ajankohtaista juuri nyt, sillä nuorten henkinen pahoinvointi ja ahdistuneisuus ovat lisääntyneet viime vuosina muun muassa koronan, sotatilanteen ja globaalien muutosten sekä uhkien vuoksi.
”Suuri osa psyykkisistä sairauksista puhkeaa nuoruuden aikana ja mielenterveyden häiriöt ovat koululaisten tavallisimpia terveysongelmia. Nuorten mielenterveyttä voivat uhata myös yksinäisyys, kaltoinkohtelu, kiusaaminen, syrjintä, päihteiden käyttö, oppimisvaikeudet ja opiskeluun liittyvä stressi. Koska nuorten selviytymisresurssit ja resilienssi vaihtelevat yksilöllisesti, olisi tärkeää, että nuorten kasvuympäristö ja opiskeluympäristö tukisivat heidän mielenterveyttään ja mahdollistaisivat psyykkisten voimavarojen positiivisen kehittymisen”, Salminen-Tuomaala kertoo.
Lukuisat kuormitustekijät voivat horjuttaa yläkouluikäisen mieltä
Yläkoulujen opettajien, kouluterveydenhoitajien, oppilaanohjaajien ja koulukuraattoreiden kokemuksen mukaan yläkoululaisten mielenterveyden häiriöihin ovat yhteydessä fyysiset ja psykososiaaliset kuormitustekijät, oppimiseen ja opiskeluun sekä elämäntapoihin liittyvät kuormitustekijät. Murrosikään ja identiteetin kehittymiseen liittyvät paineet nähdään yläkoululaisten mielenterveyttä horjuttavana tekijänä.
Mari Salminen-Tuomaalan mukaan nuorilla ilmenee myös paljon itsetuntoon liittyviä ongelmia. Lisäksi nuorilla saattaa olla kehittymättömät tunneälytaidot sekä heikko pettymysten ja stressin sietokyky. Oppimisvaikeudet ja tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet voivat aiheuttaa kuormittumista ja stressiä sekä kiusatuksi joutumista.
”Vastaajien mukaan yläkoululaisilla ilmenee vuorokausirytmiin ja unen laatuun liittyviä ongelmia, jotka näkyvät väsymyksenä ja keskittymisvaikeuksina koulussa. Epäsäännöllinen elämänrytmi voi aiheutua perheen elämäntavoista, kavereiden kanssa myöhään valvomisesta sekä peli- tai someriippuvuudesta. Yläkoululaisilla ilmenee myös mielenterveyden häiriöihin kytkeytyvää päihteiden ja huumeiden käyttöä”, Salminen-Tuomaala summaa tutkimuksen tuloksia.
Mielenterveyden häiriöille altistavat myös nuoren perheeseen ja kaverisuhteisiin liittyvät kuormitustekijät, sosioekonomiset kuormitustekijät samoin kuin sosiaaliseen mediaan ja kansainvälisiin ongelmiin liittyvät kuormitustekijät. Sosiaaliseen vetäytymiseen ja syrjäytymiseen sen sijaan voi johtaa kokemus ryhmän ulkopuolelle jäämisestä, ei-hyväksytyksi tulemisesta ja kiusaamisesta.
Lisäksi syrjäytymiseen johtavia tekijöitä vastaajien mukaan ovat perhedynamiikkaan ja perheen toimintaan liittyvät tekijät, vanhempien mielenterveysongelmat, perheen sosioekonomiset tekijät, nuoren itsetuntoon ja tunneälyyn liittyvät tekijät sekä heidän mielenterveyteensä liittyvät ongelmat. Taustalla voi olla perheenjäsenten kommunikaation ongelmia, sosiaalisen elämän passiivisuutta tai perheenjäsenten tuen ja kannustuksen puutetta.
”Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on vahvistaa ehkäisevää työtä tietoisuuden ja osaamisen lisäämisen avulla. Olisi tärkeää tunnistaa nuorten tuen ja hoidon tarpeet varhaisessa vaiheessa, mikä edellyttää mielenterveysosaamista sekä tilannetietoisuus- ja tunneälytaitoja nuorten parissa toimivilta ammattilaisilta”, Mari Salminen-Tuomaala toteaa.
Tutkimusraportti on julkaistu Theseus-palvelussa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/808777/A_39_Salminen-Tuomaala_Haasio_Nissinen.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lisätietoja:
Mari Salminen-Tuomaala
yliopettaja, terveystieteiden tohtori
+358408304166
mari.salminen-tuomaala@seamk.fi