SeAMK TALK: Sosiaali- ja terveysala ylempi AMK – Kehittäminen ja johtaminen
[Elisa]
Master School podcastissa pureudutaan tänään Kehittäminen ja johtaminen -ohjelmaan. Minä olen koulutuspäällikkö Elisa Kannasto ja tänään minulla on tämän ohjelman YAMK yliopettaja Kaija Loppela täällä kertomassa meille sosiaali- ja terveysalan Kehittäminen ja johtaminen tutkinto-ohjelmasta. Kaija, aloitetaan siitä, että kuka sinä olet ja mistä sinä tulet ja minkälainen tausta sinulla on tähän ohjelmaan.
[Speaker 1]
Kiitos Elisa. Minä olen tosiaan Loppelan Kaija ja toimin täällä SeAMKissa tällä hetkellä työhyvinvoinnin yliopettajana. Sen lisäksi sitten me kutsumme meitä yliopettajia, jotka tässä Master Schoolissa ollaan, YAMK-yliopettajaksi ja olen tämän KeJo-tutkinnon yliopettaja.
Minun taustani on aika mutkikas ja pitkä, mutta lyhyesti kerron itsestäni. Pitkä linjan SeAMKilainen. Olen ollut täällä kohta 25 vuotta ja niin kuin aina sanotaan, että ei saisi olla niin kauan yhdessä työpaikassa, mutta olen onneksi ollut sentään eri tehtävissä.
Olen ollut täällä koulutuspäällikkönä fysioterapian koulutusohjelmassa, lehtorina siinä samassa ohjelmassa, jolloin opetin siellä fysioterapiaa, mutta myös käyttäytymistieteitä. Sen jälkeen sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämispäällikkönä noin 10 vuotta. Silloin minun tontilleni kuului meidän tutkimus- ja kehittämishankkeiden lisäksi myös maksullinen palvelutoiminta ja täydennyskoulutus, mitä nykyään kutsutaan elinikäiseksi oppimiseksi.
Nyt kuudetta vuotta yliopettajana. Kolme vuotta, kohta neljä vuotta tulee täyteen tässä YAMK-KeJo-yliopettajuudessa, mutta sitä ennen jo minä opetin täällä muutamia johtamiskursseja. Aika pitkän linjan kejolainenkin jo olen.
[Elisa]
Voisi sanoa, että aika monta opiskelijaa täällä YAMKissa on sinun KeJo-käsien kautta mennyt. Sanoit tuossa, että työhyvinvointi on ollut sinun keskeinen teema näissä.
Työhyvinvoinnin yliopettajani, mitkä teemat mielestäsi työhyvinvoinnissa on nyt tärkeitä? Mikä työhyvinvoinnissa puhuttaa tällä hetkellä?
[Kaija]
Työhyvinvointihan on hyvin kokonaisvaltainen asia. Siitä voisi jo puhua, mitä työhyvinvointi tarkoittaa tämän koko podcastin ajan. Jos kysyy tämän hetken teemoja, niin kyllä se on työn kuormittaminen.
Työelämän murros, muutos, miten paljon monet asiat ovat muuttuneet viimeisen kymmenenkin vuoden aikana. Toki sitä ennen työelämän murros on alkanut jo aiemmin, mutta nyt se on yhä kiihtyvässä vauhdissa. Se tuo meille työelämää monia haasteita.
Osaamisen päivittäminen. Meillä muuttuu tieto yhteiskunnassa, missä tieto on jatkuvasti muuttuvaa. Sitä on valtavasti.
Meillä on tiedon tulva. Meidän pitää toisaalta seurata sitä tietoa, mutta myös säästää energiaa, että emme huku siihen tietoon. Osata valita tärkeä tieto, olla lähdekriittisiä.
Se jo kuluttaa meitä työntekijöitä. Sitten nämä jaksamisasiat. Hektisyys, 24/7 -yhteiskunnan auki oleminen ja kiire heijastuvat työelämään.
Siinä pitää tarkasti osata johtamisen näkökulmasta, organisaation kehittämisen ja yksilön henkilökohtaisten asioiden yhteensovittamista. Me jaksamme työelämässä. Pystymme antamaan parhaamme organisaatiolle, mutta myös itse jaksamaan sen kaiken mukavankin paljon työn ohella.
[Elisa]
Useinhan sanotaan, että työn imussa sitä helposti kuormittuu enemmän, koska kaikki on kivaa ja kaikkea haluaa tehdä.
[Kaija]
Kyllä, nimenomaan niin, että mukavastakin työstä pitää niin sanotusti palautua. Toisaalta voidaan miettiä, olen aika paljon itse miettinyt sitä, että onko se väärä ajattelu, että meidän pitää puhua työstä palautumisesta, vaan pitäisikö se olla automaatio, että työ ei saisi niin paljon kuormittaa ihmisiä, että ei tarvitsisi puhua erillisestä palautumisesta. Meillä olisi eri osa-alueita siellä elämässä, johon meillä kaikkiin niihin riittää energiaa.
Silloin sitä työelämää pitäisi myös kehittää sillä tavalla, että meidän ei tarvitse kauheasti erikseen miettiä, että mitkä ne keinot on, millä ihminen palautuu.
[Elisa]
Kyllä, ja jotkuthan voi ajatella näinkin, että meillä on välillä vapaa-ajassakin niin vaativia juttuja, että niistäkin joutuu palautumaan erikseen.
[Kaija]
Sinäpä sen sanoit, se on juuri näin, ja se on se yksilön vastuu myös. Eli juuri tein sellaista yhtä työpaja-ohjelmaa ja sinne kokosin materiaalia tästä, että mikä ihmisiä stressaa tänä päivänä. Työstressistä puhutaan paljon työkuormituksesta, mutta myös todellakin se muu elämä.
Joistakin lähteistä sain mukavia vinkkejä siihen, että miten ihmiset todellakin kellottavat vapaa-aikaansakin jopa enemmän kuin sitä työpäivää. Meillä on liikaa tekemistä.
[Elisa]
Kyllä, ja sitten useinhan meidän opiskelijat on tämmöisiä, puhutaan ruuhkavuosista, ja siellä on perhettä ja talonrakennusta ja kaikkea mahdollista saattaa olla uralla etenemistä. Niin muutaman kerran on kuullut meidän Master School -opiskelijoiden suusta senkin, että tullaan tänne opiskelemaan vähän palautumaan.
[Kaija]
Juuri näin, joo, lepäilemään tänne opintojen ääreen. Mutta ehkä se ei ihan lepoa ole se opiskelu täällä meidän YAMK-ohjelmissa. Mutta ainakin se on vaihtelua ja kyllä siitä ainakin oma osaaminen karttuu.
[Elisa]
Niin, ja monet puhuu siitä, että se on niin kuin se oma juttu. Että se on semmoinen puhtaasti semmoinen asia, jossa voi keskittyä itseensä ja oman osaamisen kehittämiseen. Ja se on se juttu, mikä palauttaa.
[Kaija]
Kyllä, juuri näin. Ja sitten lisäksi toinen tärkeä juttu, mistä ehkä puhutaan vielä tänään tässä podcastissa enemmänkin, niin on tämä vertaistetta saatava tuki. Eli nämä meidän opiskelijat on tuonut tosi paljon esille sitä, että tässä ryhmässä opintojen aikana sai valtavasti vertaistukea.
Monenlaista vertaistukea näistä kanssaopiskelijoilta. Ammatillista, koska siellä on työssä olevia ihmisiä, joilla on todella paljon osaamista ja kokemusta. Ja sen tiedollisen tutkitun tiedon lisäksi se käytännön tieto, mitä tulee nimenomaan meidän opiskelijoilta tosi paljon.
Kun ne yhdistetään, niin me saadaan aivan loistavia oppimiskokemuksia siellä ryhmässä.
[Elisa]
Juuri näin. Ja se semmoinen, ainakin itselle semmoinen osaamisen kehittäminen on myös iso asia, joka tuo lisää virtaa sitten kaikkeen tekemiseen.
Mennään vielä takaisin, peruutetaan pikkusen sinne työhyvinvointiin ja sen teemoihin. Niin minkälaisista näkökulmasta sitten Kehittäminen ja johtaminen -ohjelmassa työhyvinvointia tai työssä jaksamista käsitellään?
[Kaija]
No joo, näkökulmia on aika monia. Ensinnäkin tietysti, kun siinä on se johtaminen ja kehittäminen. Tai meillä se on niin, että kehittäminen ja johtaminen, molemmat on yhtä tärkeitä.
Eli johtaminen on oikeastaan se avain, mistä me lähdetään liikkeelle. Ja meillä on monenlaisia johtamisen kursseja. Eli meillä on tämä työhyvinvoinnin johtaminen, sitten meillä on ihan tämmöinen strateginen organisaation johtaminen.
Ja pyritään tarkastelemaan sitä strategista johtamistakin nimenomaan kokonaisvaltaisena. Eli mitä tänä päivänä ajatellaan, että siihen strategiseen johtamiseen liittyy. Eli siihenhän liittyy tavallaan ikään kuin lähes kaikki yrityksen organisaation asiat, työhyvinvointi siellä osana.
Mutta sitten me mietitään myös niitä ihan käytännön asioita, että minkälainen se johtamiskulttuuri siellä on siellä organisaatiossa. Sitten me katsotaan vähän tulevaisuuteen, minkälaista tulevaisuuden johtamista tarvitaan. Sitten myös osittain tällaista talouden, vähän niin kuin bisneksen johtamista.
Ja sitten asiantuntijuuden ja osaamisen johtamista. Tässä nyt niitä teemoja päällimmäisenä. Ja niihin mahtuu tosi monenlaisia asioita sinne sisälle.
[Elisa]
Kyllä. Mainitsit tuossa tuon tulevaisuuden. Mikä on sinun näkemys siitä, mitä tulevaisuuden johtamisessa pitää ottaa huomioon?
[Kaija]
Minun oma tutkimusalue on ollut pitkälti tällainen dialogisuus, hyvä vuorovaikutus ja miten se heijastuu ihmisten hyvinvointiin. Miten se heijastuu organisaation tuloksellisuuteen. Ja nyt kyllä nämä viimeisimmät tämmöiset työolobarometrit, mitä tehdään erilaisia.
Niitähän tehdään valtakunnassa tosi paljon. Kyllä niistä tosi monista nousee esille tämä hyvä vuorovaikutuksen, tämmöinen ihmisten johtaminen. Ja se, miten me saamme ihmisistä se potentiaali esille.
Ja tämmöinen arvostamisen kulttuuri ja periaate. Eli yhä enemmän johtamisessa tarvittaisiin hyviä vuorovaikutustaitoja. Ja itse kun minulla on taustaa tuolla psykologiassa ja aikuiskasvatuksessa, työ- ja organisaatiopsykologiassa.
Niin kyllä sieltä nousee sellaiset käsitteet, kun esimerkiksi työmotivaatio. Sen työhyvinvoinnin sisällä ja rinnalla. Eli sellaisten asioiden ymmärtäminen, että mikä meitä ihmisiä motivoi.
Ja mikä siellä työssä voi tukea työmotivaatiota. Mikä johtamisessa voi tukea. Ja siellä tulee aika paljon tämmöisiä humanistisia asioita esille tänä päivänä.
Mitä ihmiset toivoo jo tuoda esille näissä kyselyissä ja barometreissa.
[Elisa]
Niin usein keskustelussa nousee juuri nämä Excelöitävät asiat. Resurssit ja talous ja tulokset ja tavoitteet. Mutta sitten loppujen lopuksi, minäkin seuraan jonkun verran noita barometreja.
Niin siellä aina korostuu se inhimillisyys. Ja sitten jos me ajatellaan vaikka tekoälyä nykypäivänä. Tai digitalisaatio tai ylipäätään.
Niin sehän pystyy jo meille pulkittamaan Exceliin valmiiksi kaikki. Että miten resurssit jakautuu vaikka tehokkaimmin tai muita. Mutta se ei pysty ymmärtämään ihmistä.
[Kaija]
Kyllä. Ja tänä päivänä puhutaankin myös tunnejohtamisesta. Emotionaalinen johtaminen, myötätunto johtaminen.
Näitä johtamisetuliitteitä, mitä nyt on paljon. Ja tämä dialoginen johtaminen on osa sitä. Eli siellä on tietyt periaatteet, mitkä liittyvät siihen ihmisen arvostamiseen.
Ja siihen, että ihminen on kuitenkin töihin tullessaan aina se kokonaisvaltainen henkilö. Joskus ajateltiin, että töihin ei voi tulla tunteineen. Siellä ei voi ilmaista omia asioita.
Mutta minä sanoisin, että ihminen taas ei voi tulla töihin ilman omia tunteita. Ilman sitä kontekstia, missä hän elää ylipäätään. Se perhe-elämä, kotielämä, muu elämä väistämättä vaikuttaa jollakin tavalla sinne työhön.
Ja toisinpäin. Työ heijastuu sinne omaan elämään. Mutta tämähän ei tarkoita sitä, että työ olisi joku terapiapaikka.
Siellä täytyisi johtajan taas olla niin empaattinen ihminen, että hän voisi tukea jotenkin ihmistä elämän kriiseissä. Mutta asioiden ymmärtäminen ja se, että ihminen voi olla siellä oma itsensä ja se kokonaisvaltainen persona, mitä hän on. Se on tärkeää.
Ja sehän liittyy juuri näihin vuorovaikutustaitoihin ja kohtaamisen taitoihin.
[Elisa]
Juuri näin. Mekin ollaan tosi paljon opettajina ja koulutuksen kehittäjinä ihmisten kanssa aivan jatkuvasti töissä. Jos tässä olisi videokamera, niin kaikki näkisivät, että mekin ollaan täällä hyvin ilmeikkäinä ja innostuneina.
Minäkin pikkusen koko ajan ryhti nousee tässä tuolissa, kun minä innostun näistä teemoista, mistä me puhutaan. Mutta tosiaan se, että nyt sinä olet tämän alan asiantuntija tässä ohjelmassa ja muuta ja sinä olet opiskelijoiden kanssa tekemisissä, niin näetkö sinä, että se vaikuttaa sinun opettajuuteen myös, miten sinä katsot näitä teemoja?
[Kaija]
Kyllä. Minun täytyy sanoa se, että ja olen aina ajatellut niin, mutta varsinkin tässä tutkinnossa, missä nämä aiheet ovat tosi lähellä minun sydäntä, voisi sanoa näin. Ne ovat niitä minun intohimoasioita ja niihin olen motivoitunut.
Mutta minä opin yhtä lailla opettajana siellä varmaankin. En ehkä ihan samalla tavalla, en ehkä ihan yhtä lailla, mutta minä opin joka kerta, kun me kohdataan ja käydään tällaista oppimisdialogia, niin minä opin myös näiltä opiskelijoilta. Ja toisaalta, kun siinä on ryhmä, nykyään aika isokin ryhmä, niin se myös haastaa opettajaa tällaisen hyvän ryhmädynamiikan luomiseen.
Ja se on minulle taito, minun työelämätaito yks sen substanssin lisäksi, mitä minä opin siinä ja opiskelen koko ajan. Tavallaan opiskellaan yhdessä siinä ryhmässä. Minä olen osa sitä ryhmää.
[Elisa]
Aivan. Minulla kanssa, kun viestintä on se minun oma teema ja asiantuntijuusala, niin jotenkin kokea, että joka kerta, kun olen ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, niin minä opin jotain.
[Kaija]
Kyllä.
[Elisa]
Ja se tuo lisää siihen omaan tekemiseen.
[Kaija]
Kyllä. Ja jos ajatellaan oppimista taas, niin oppiminenhan onkin semmoista yhdessä, niin kuin parhaimmillaan luonaan konstruoidaan, niin kuin hienosti sanotaan, tietoa yhdessä. Ja siihen vaikuttaa kaikki osalliset, ketkä siinä prosessissa on.
Ja ryhmässä oppiminen, minä olen tehnyt semmoisen arviointitutkimuksen joskus, miten me siirryttiin tällaiseen problem-based learningin pedagogiikkaan, missä opiskeltiin paljon ryhmässä tuolla fysioterapiakoulutuksessa. Ja tulokset olivat jo siinä pioneeriryhmässä tosi hyviä. Eli sen voisi kiteyttää sen tuloksen siitä tutkimuksesta aikanaan, että ryhmässä opiskelu on tehokasta, mutta myös hauskaa.
Ja se on mun mielestä aika hyvä, hyvin sanottu. Eli että sä pystyt oppimaan siellä yhtä tehokkaasti tekemällä erilaisia ryhmätöitä, paritöitä, käymällä isossakin ryhmässä keskustelua, kuin niin, että sä yksin puurtaisit ja perinteiseen tyyliin opiskelisit vaikka kirjatentteinä tämän kurssin tai koulutuksen.
[Elisa]
Ja tässähän tämä KeJo-ryhmä tavallaan aina kulkee sen pari vuotta, mitä ne opinnot kestää, niin yhdessä. Ja tekee melkein kaikki ne opinnot lukuun ottamatta valinnaisia.
[Kaija]
Juuri näin. Ja silti siellä on sitä yksilöllisyyttäkin, koska ihmiset on erilaisia. Siellä on myös yksilötehtäviä, on ryhmätehtäviä.
Ja opinnäytetyö, mikä on iso osa tätä tutkintoa, niin tehdään pääsääntöisesti kuitenkin yksin.
[Elisa]
Ja eikös näin, että opiskelijat myös tekevät näitä tehtäviä osittain sinne omiin organisaatioihin?
[Kaija]
Kyllä. Tämä on tärkeä juttu nimenomaan. Monilla kursseilla on sellaisia tehtäviä, jotka viedään, eli sitä teoriatietoa opiskellaan ensin yhdessä ryhmässä ja hyvinkin tutkimusten kautta teoreettisestikin, mutta sovellukset viedään useimmiten sinne käytäntöön.
Ja tämä on myöshän tosi paljon kiitosta sekä opiskelijoilta että mahtavasti myös sieltä työelämän kumppaneilta. Eli opiskelijan oma esihenkilö tai työkaverit ovat antaneet positiivista palautetta siitä, että kun he vievät erilaisia kehittämiskokeiluja, sellaisia pienimuotoisiakin projekteja sinne omaan työhönsä, että he ovat saaneet oppia näistä ja jopa heijastusta niistä pienestäkin tehtävistä koko työyhteisön toimintaan. Sinne on viety uusia työkaluja, uusia menetelmiä ja uusia kokeiluja.
[Elisa]
Juuri näin, että siinä samalla kun tässä kehitetään itseään, niin kehitetään ihan aidosti sitä työelämää.
[Kaija]
Kyllä, ja tämä onkin sellainen asia, mistä pitäisi enemmänkin oikeastaan meidän markkinoidakin tätä sekä sinne työnantajille, että he ymmärtäisivät, että näistä opiskelijoista on oikeasti aidosti hyötyä myös siinä matkan varrella, kun he osallistuvat tähän koulutukseen. Eli se on aitoa työelämäyhteistyötä kyllä ihan aidosti tässä tutkinnossa ainakin.
[Elisa]
Juuri näin. Peruutetaan pikkusen. Mä ehdin innostua näistä teemoista, mutta kenelle tämä ohjelma on?
Kuka tähän voi hakea?
[Kaija]
Joo, ihan tällaisia faktatietoja. Eli tähän voi hakea, kun ollaan nyt sen ja ammattikorkeakoulussa, niin sellaiset opiskelijat, jotka ovat opiskelleet niitä tutkintoja, mitä meillä täällä SeAMKissa on ollut tarjolla sote-puolelle. Eli siellä on sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, fysioterapeutit, geronomit ja sosiaalipuolen opiskelijoita.
Tai tutkinnon sosionomit tällä hetkellä.
[Elisa]
Ja sitten siellä vaaditaan se kahden vuoden työkokemus, mikä SeAMKissa vaaditaan.
[Kaija]
Kyllä. Ja sehän tekeekin just tästä tämän rikkauden tähän koulutukseen. Että se on sinänsä tosi hyvä vaatimus, koska nyt heillä on jo jonkin verran kokemusta sieltä ihan työntekijänä olemisesta, työyhteisön toiminnasta plus siitä johtamiskulttuurista, organisaatiokulttuurista.
Elikkä on sitä peilauspintaa, reflektiopintaa sinne omaan työelämään.
[Elisa]
No tuossa jo pikkusen sivuttiinkin sitä, että jonkun verran tehdään ryhmätöitä ja jonkun verran yksilötöitä, mutta miten muuten tämä koulutus on rakennettu? Että minkä verran ollaanko me luokassa joka päivä vai?
[Kaija]
Ei olla. Elikkä vaikka tätä koulutusta ei kutsuta varsinaisesti tämmöiseksi pelkästään verkossa toteutettavaksi, niin meillä on keskimäärin kaksi päivää kuukaudessa tämmöistä lähiopetuspäivää. Joskus voi olla kolme, joskus ehkä yksi, mutta keskimäärin kaksi.
Ja silloin me ollaan osalla näistä opintojaksoista ihan paikalla luokkatilassa. Paikalla, face to face, konkreettisesti siellä luokassa toimitaan. Mutta voidaan olla myös silloinkin, kun on lähiopetuspäivä, niin Teamsissa.
Mutta se on siihen aikaan ja paikkaan sidottua silloin. Mutta oikeastaan kaikki loput ajat, niin tehdään niitä omia tehtäviä juuri niitä teoreettisia kirjallisia töitä ja niiden sovelluksia. Ja sinne omaan työyhteisöön.
[Elisa]
Ja tuossa nostit aika semmoisen tärkeän avaintekijän, eli tosiaan toimitaan. Eli se opiskelu ei ole vaan sitä, että siellä on joku puhuva pää luokassa, joka kaataa tietoa, vaan nyt jaetaan yhdessä.
[Kaija]
Kyllä. Ja tämä on juuri ollut se, mihin opiskelijat on tosi tyytyväisiä. Eli me saatetaan siellä luokassa tehdä ihan jonkun ryhmätehtävän purku toiminnallisesti.
Että sekin on semmoinen, mihin osallistetaan kaikki. Sitten me mietitään siellä ihan puhtaita ryhmätöitä tehdään. Mutta aika paljon niin kuin isossakin ryhmässä me pystytään käymään koko ryhmänkin kanssa.
Tosiaan niin kuin taisin jo mainitakin, niin semmoista dialogista vuorovaikutteista keskustelua näistä opittavista asioista. Plus tehdään meillä on tämmöinen kurssi, kun toiminnalliset kehittämismenetelmät. Niin siellähän me sitten kokeillaan kaikkia erilaisia harjoituksia monenlaisia.
Tutuimpia ehkä monille on tänä päivänä erilaiset learning cafe-tyyppiset harjoitukset, kehittämispyramidit, tulevaisuuden muistelut, ennakointidialogi. Siellä on monenlaisia menetelmiä, mitä me sitten ihan kokeillaan siellä toistemme kanssa siellä ryhmässä.
[Elisa]
Onko sulla itsellä jotain omaa suosikkimenetelmää, mitä sä tykkäät soveltaa?
[Kaija]
No mun täytyy sanoa, että mulla on semmoinen omake, minkä mä olen mun väitöstutkimuksessa jo 2004 vuonna kehittänyt. Se on sellainen ihminen ja keskustellen työkuntoon toimintamalli. Mä opetan myös, kerron minkälainen se malli on.
Ja se on mun suosikkimalli. Mä oon sitä käyttänyt oikeastaan nyt parikymmentä vuotta tuolla hyvin erilaisessa työyhteisössä sen väitöstutkimuksen jälkeen. Se on semmoinen osallistava menetelmä, hyvin systemaattinen, menee aika lähelle laatu-menetelmää.
Sen kautta sitten monia asioita pystytään kehittämään ja tekemään semmoista alkukartoitusta ja arviointia. Mutta ylipäätään tämmöiset dialogiset menetelmät on mun suosikki. Niitä on moni ja muitakin.
[Elisa]
Tuossa puhuttiin, että me ollaan vahvasti linkissä sinne työelämään, mutta ihan samalla lailla vahvasti linkissä tutkimuselämään. Eli ihan suoraan kun meillä tehdään vaikka tutkimushankkeita, joissa säkin oot mukana, niin sieltä sitten näitä työkaluja tuodaan ihan käytäntöön.
[Kaija]
Kyllä, ja nyt on ollut aivan mahtavaa. Mä oon ollut isoissa valtakunnallisissa hankkeissa tekemässä tämmöistä dialogista johtamisen, työyhteisön johtamisen ja työhyvinvoinnin kehittämistä. Me ollaan tuotettu tosi paljon julkaisuja ja ihan tämmöisiä käytännönläheisiä, että nyt viimeisessä isossa sote-dialogit muutoksessa johtaminen työhyvinvoinnin tuloksellisuushankkeessa, niin me ollaan tuotettu muun muassa semmoinen dialoginen toimintatapa-opas.
Ja mulla on ollut niitä sen verran paljon, niitä painettujakin teoksia ja sitten on myös verkossa saatavilla suurin osa esimerkiksi tätä opasta ja monia muita julkaisuja. Mä oon pystynyt ihan jakamaan niitä opiskelijoille ihan konkreettisena kirjoinakin tässä nyt viime aikoina ja sitten ainakin nyt jatkossakin pystyy linkin kautta sitten saamaan PDF:nä niitä tuolta. Että tosi paljon materiaaleja on, mitkä tukee ja tietenkin ne omat kokemukset niistä hankkeista ja tulokset on kaikki hyödynnettävissä tuolla koulutuksissa.
[Elisa]
Niin kun työelämä kehittyy jatkuvasti, niin sehän oikeastaan jo vaatiikin sitä, että meillä on ajankohtaista ja ajan tasalla olevaa tietoa.
[Kaija]
Kyllä, kyllä. Se on hieno juttu ja sitten tietenkin pystyy niistä omista kokemuksista ja niistä tuloksista ammentamaan niin kuin hyvinkin runsaasti sinne. Ja toisaalta se, että on itsellä kokemusta myös, että meidän hankkeet on semmoisia vähän niin kuin tämmöisiä toimintatutkimuksellisia.
Eli me mennään myös siellä ihan tutkimushankkeissakin niin sinne pilottiorganisaatioihin tekemään sitä tutkimus- ja kehittämistyötä. Ja se taas pitää mut sen lisäksi, että saan meidän ihanien opiskelijoiden kautta sitä tuntumaa työelämään, niin kuitenkin näiden hankkeiden kautta sitä on myös saanut hyvin itselleen. Eli ei ole vieraantunut täällä koulussa, ei ole pelkästään tosiaankin luokkahuoneessa siellä opettajan pöydän takana, vaan käy välillä hankkeiden ja tutkimus- ja kehittämisprojektien kautta työelämässä kehittämässä tutkimassa.
Se luo ymmärrystä siitä asiasta ja tilanteesta, missä tällä hetkellä eletään.
[Elisa]
Kyllä, ja sehän on semmoinen ammattikorkeiden myös tärkeä tehtävä, että me ollaan myös alueen ja yrityselämän kehittäjiä, eikä vaan niitä, jotka kouluttaa niitä tulevaisuuden osaajia. Me puhuttiin tos faktapohjalta siitä, että mitä tutkintoja vaaditaan ihmiseltä, joka haluaa tähän ohjelmaan, mutta minkälaisia uramahdollisuuksia, mitä ihmiset tulee hakemaan tästä ohjelmasta?
[Kaija]
No joo, siellä on tosi laaja kirjo. Meillä on sillä tavalla hyvin mun mielestä hyvällä tavalla heterogeeniset ryhmät yleensä. Siellä on näitä tuoreempia, aika vastavalmistuneita, mutta kaikilla on siis vähintään se kahden vuoden kokemus.
Ja on myös sellaisia, jotka on pitkään ollut työelämässä ja jotka on jo esihenkilöasemassa, tai eräänlaisena jo jonkin osastohoitajina, tai projektipäällikköinä, tai jonkin asian tämmöisenä asiantuntijatehtävissä. Että sellaiset opiskelijat yleensä hakee syventämistä ihan siihen osaamiseen. Sekä siihen johtamiseen, että tämmöisten työelämätaitojen, tiedonhakutaitojen kautta syventävät osaamista.
Mutta sitten on sellaisia aika paljon, jotka haaveilevat siitä esihenkilötehtävästä. Ja he hakee ihan siihenkin liittyen semmoista muodollistakin pätevyyttä täältä, että saavat tavallaan sen ylemmän korkeakoulututkintostatuksen. Mutta sitten meidän ohjelmassa nimenomaan tämän kehittämisen ja johtamisen vaadittavat opintopisteet.
Niitä tuolla sotepuolella varsinkin tarvitaan tietty määrä niitä.
[Elisa]
Aivan. No mites nykypäivänä puhuttaa paljon kansainvälisyys, kieliopinnot, kuuluuko tähän tutkinto-ohjelmaan sellaista?
[Kaija]
Meillä ei varsinaisesti ole pakollisissa opinnoissa mitään kansainvälisyyteen liittyvää läheisesti. Mutta sitten meidän vapaasti valittaminen, niin sanottuna VVO-opintoinahan meillä on sitten SeAMKissa erilaisia. Tähänkin ohjelmaan on ollut räätälöityjä.
Meillä on ollut tässä aikaisemmin semmoinen kurssi muutamina vuosina, että on tehty opintomatka tuonne Viroon. Sinne sote-alan organisaatioihin ja tavattu siellä henkilöitä ja tehty siihen liittyvää reflektointitehtävää. Mutta nyt viime vuonna sitä tässä ei juuri ole ollut, mutta niitä vapaaehtoisia opintoja on.
Sitten tosiaan koko SeAMK-tasolla on mahdollista sitten vielä hakea esimerkiksi vaihtoon erilaisiin lyhyempikestoisiin ja pidempiin. Nämä koskevat kyllä myös meidän YAMK-opiskelijoita.
[Elisa]
Ja vapaavalintaisissa meillä on esimerkiksi tällaisia viikon kestäviä intensiivejä. Että jos ei ihan puoleksi vuodeksi voi perheen luota lähteä.
[Kaija]
Kyllä, juuri näin. Tosiaan kun meillä on kuitenkin työssä olevia, niin meillä on aika monenlaisia tilanteita. Siellä saattaa olla pieniä lapsia ja koulunsa aloittaneita.
Että ne elämäntilanteet on hyvin monimuotoisia. Että ehkä meillä ei niin paljon lähdetä sellaisiin pitkiin vaihtoihin, mutta tosiaan mahdollisuutta on.
[Elisa]
Ja näihin tosiaan on olemassa sitten nuo Erasmus-apurahat myös, jos lähdetään kansainväliselle jaksolle. Että se on myös tosi hyvää.
[Kaija]
Ja hei, voinko sen vielä sanoa tuosta kansainvälisyydestä. Tokihan meillä sitten kansainvälisyyttä tulee tavallaan sen kautta, että meillä on myös kansainvälistä opintomateriaalia. Eli viimeistään siinä opinnoiden työvaiheessa, niin useat löytävät sieltä mielenkiintoisia kansainvälisiä tutkimusartikkeleita.
Ja myös niiden hakemistahan meille opetetaan täällä. Ja meillä on erittäin hyvät informaatikot, jotka palvelevat tuolla meidän kirjastossa sitten myös tiedonhaun parissa. Että se ei ole mikään semmoinen kynnyskysymys.
Ja me oikeastaan kyllä edellytetäänkin sitä, että on myös kansainvälistä lähdeaineistoa.
[Elisa]
Niin ja kirjaston kautta pääsee näihin erilaisiin artikkeleihin kiinni. Ja se on tosiaan, että jos me puhutaan tutkimuksesta ja kehittämisestä, niin ei me voida ajatella, että vaan tämä Suomi on se meidän konteksti. Ja se, mitä Suomeksi julkaistaan, vaan sen takia just aina kannustetaan.
Ja niin kuin sanoit, edellytetäänkin, että tutustuu myös siihen kansainväliseen lähdeaineistoon. Sitten näistä ohjelmista vielä, että kuinka paljon sinulla itsellä on opetusta näissä? Tai tässä tutkinto-ohjelmassa?
[Kaija]
No minullahan on aika paljon. Eli minulla on noista johtamisopinnoista niin ainakin kaksi kurssia. Sitten minulla on näitä tällaisia työelämän tutkimus- ja arviointi- ja tutkimusmenetelmäkursseja itsellä.
Osa on toki puoliksi jonkun toisen opettajan kanssa. Ja sitten noissa opinnäytetyöohjauksissa, niin no joo, ei tietenkään sinne mukaan työaikasuunnitelmaan sovi kaikki läheskään. Mutta sanoisinko, että semmoinen vähän vajaa puolet ehkä ryhmästä niin on.
Ainakin se kolmasosa ja vähän reilu, että ohjaan aika monen opinnäytetyötä lisäksi. Että on sillä tavalla hyvin perillä siitä kokonaisuudesta. Mutta on siellä muitakin opettajia kuin minä, ettei tarvitse pelkästään minua kuunnella ja katsella.
[Elisa]
Ja näissä sote-alan ohjelmissahan teillä on tosiaan aika paljon tämmöistä tiimiopettajuutta, että teette yhdessä opintojaksoja.
Että säkin vierailet sitten muissa opinto-ohjelmissa myös.
[Kaija]
Joo, kyllä. Vaihdetaan sitä osaamista sillä tavalla.
[Elisa]
No sä oot nyt muutaman tutkinto-ohjelman tämmöisen kierroksen käynyt läpi. Niin millaista palautetta opiskelijoilta on tästä ohjelmasta tullut?
[Kaija]
No tosi hyvää. Että toki siellä ainahan opiskelijoilla, ja me kannustetaankin antamaan kriittistä palautetta. Sehän on yksi kehittämisen edellytys, että annetaan kriittistä palautetta.
Ihan niin kuin palautetta ihan niin kuin siellä työelämässä, niin myös täällä opiskelujen parissa. Mutta kyllä pääsääntöisesti me ollaan saatu hyvää palautetta. Ja nimenomaan tästä, että meillä on ollut tällaista teoriaa ja käytännönläheistä sekä että.
Ja sitten tehtävät on tietenkin, ne aluksi voi tuntua joskus, että onpas näitä paljon. Ja tota, on kiirettä välillä. Totta kai, kun se on niin kuin aloitettiin, että se muukin elämä siellä on rinnalla.
Mutta lopulta niin tehtävistäkin on tullut aika hyvää palautetta sillä tavalla, että ne on aidosti. Tai itse asiassa tosi hyvää palautetta juuri siitä, että ne on palvelleet sitä aitoa kehittämistä siellä. Että kyllä niin kuin meidän opiskelijat on sillä tavalla tosissaan tässä.
Että vaikka sanoin, että jotkut hakee ehkä siitä muodollista pätevyyttä. Mutta kyllä suurin osa on todella kiinnostuneita myös siitä kehittämisestä. Ja he saavat itse siitä sisäistä motivaatiota ja palautetta, kun he pystyvät viemään niitä sinne jo opiskeluaikana sinne työelämään.
Että sieltä tulee hyvää peiliä siitä. Ja nämä on koettu mielekkäänä. Plus sitten se koko ryhmän tuki.
[Elisa]
Juuri näin. Ja meillähän ne ei missään tapauksessa Master Schoolissa lähetä siitä, että tehtäisiin, jos käyttäisi tämmöistä amerikkalaista termiä kuin busyworkia. Eli ei tehdä läksyjä läksyjen takia, vaan tehdään niitä nimenomaan oppimistehtävinä, joilla se oma osaaminen karttuu ja se työelämä kehittyy.
[Kaija]
Kyllä, sä sanoit tosi hyvin. Koska kyllä opettajana tehtävä ja mun tehtävänä tässä tutkinnossa sisällöllisesti vastuussa olevana on miettiä tehtävät aika tarkasti. Ja käytän siihen kyllä ihan paljon energiaa ja aikaa.
Ja uudistan, jos huomaan, että joku ei toimi. Että joku on ollut liian kaukana, etääntynyt jotenkin käytännöstä. Että ne aidosti palvelee sitä kokonaisuutta.
Ja siinä auttaakin juuri se, että on itse aika paljon kehittänyt niin sanotusti kädet savessa monia erilaisia työyhteisöjä. Niin ymmärtää, missä kontekstissa siellä tehdään niitä tehtäviä.
[Elisa]
Kyllä. Meillä on oppareista olemassa ihan oma podcastikin, mutta puhutaan hetki teidän tutkinto-ohjelman oppareista. Eli millaisia kehittämistehtäviä siellä yleensä saattaa olla?
[Kaija]
Meillä on aika paljon tällaisia, kun tämmöinen kurssi on aika suosittu, kun työyhteisön ja työhyvinvoinnin dialoginen johtaminen ja kehittäminen. Niin siitä monet opiskelijat innostuu ottamaan tätä dialogista kehittämistä ja johtamista osaksi omaa opinnäytetyötään. Mutta ne pääasiat, niin nehän tulee meillä opiskelijoilla tavallaan se ydinsisältö niin yhteistyössä siellä työnantajan kanssa usein he miettii.
Toki se idea tulee ehkä puolet ja puolet saattaa tulla työnantajalta alunperin tai työyhteisöön sieltä, että on huomattu opiskelija itse huomansa, että tätä olisi tarpeen meillä kehittää tai esihenkilö on tuonut. Mutta myös ihan sitten näistä meidän kursseista ja ne nivoutuu usein ja meidän opittavat asiat yhteen. Siellä on esimerkiksi tämmöisiä työmotivaation tutkailua, että miten sisäistä työmotivaatiota voisi kehittää johtamisen keinoin.
Aika monet on innostunut siitä työmotivaatiosta ja huomanneet, että siinä on jotenkin puutteita. Sitten ihan konkreettisiakin saattaa olla joku työvuorosuunnittelun yhteinen kehittäminen, eli siellä tuodaan tämmöistä yhteistoiminnallista kehittämistä moniin tämmöisiin yksittäisiin ilmiöihin. Sitten saattaa olla vaikka palaverikäytäntöjen kehittäminen osallistavammaksi.
Tiedonkulku on aina aika tyypillinen, että tiedonkulun informaation kehittämistä, tutkimista eri näkökulmista. Sitten ihan tämä työkykyjohtaminen on noussut esille. Sitten ihan tämmöinen jotenkin strategisen johtamisen merkityksen korostaminen tai huomioiminen työn arjessa.
Tässä nyt joitakin, mitä mulla tulee mieleen.
[Elisa]
Tosiaan ajankohtaisia teemoja ja myös niitä, mitkä paljon mediassa vilisee ja mitä tuolla Linkkarissa itsekin näkee päivittäin.
[Kaija]
Kyllä. Ja tietysti tämä työuupumus, mistä me vähän puhuttiinkin jo siitä työelämän muutoksesta. Kyllä työuupumus myös siellä puhuttaa.
Ja sitten on myös tämmöinen, kun me käydään yhdellä kurssilla aika paljon läpi tätä, myös just työmurrokseen liittyviä esimerkiksi milleniaalityöntekijöiden tai nyt näiden eri sukupolvien monimuotoisuuden johtaminen. Esimerkiksi nyt oli semmoinen milleniaaliesihenkilöiden työmotivaation tukeminen opinnäytetyö, josta meiltä valmistuneet kävivät juuri tämän vuoden työelämän tutkimuspäivillä esittelemässä omaa tutkimustaan siellä päivillä. Ensimmäistä kertaa astui tällaiseen tutkijan rooliin ja konferenssissa sitten kotimaisessa esitteli työtä.
Olin siellä heidän kanssaan esittelemässä, he pyysivät mua mukaan ja siitä ennen oltiin kirjoitettu yhdessä artikkeli meidän SeAMKin yhteen kokoomateokseen julkaisu tästä. Että tällainenkin toiminta meillä on mahdollista.
[Elisa]
Aivan, minä aika usein kuulen kommentin siitä, että mutta ammattikorkeakoulu, että eihän teillä tehdä tutkimusta, mutta tässä on nyt vilissy sana tutkimus aika monta kertaa.
[Kaija]
Kyllä, kyllä. Meillä on mahdollista tehdä opinnäytetyötä. Opinnäytetyöthän on meillä usein tutkimukselliseen kehittämiseen liittyviä.
Se on sellainen ilmiö ja käsite, mitä me myös opitaan täällä ennen kuin se opinnäytetyövaihe varsinaisesti alkaa. Eli kun me ollaan käyty näitä tutkimusmenetelmiä, me ollaan käyty näitä kehittämismenetelmiä läpi, niin niistä tulee se kombinaatio, minkä useammat opiskelijat valitsee. Ne eivät ole puhtaasti tutkimuksia, mutta niissä on tällainen toimintatutkimuksellinen ote, jossa käytetään tutkimusmenetelmiä, mutta silti niissä painopiste on kehittämisessä.
Meillä on lisäksi puhtaita tutkimuksiakin. Ryhmästä aina joku valitsee ja haluaa tehdä tieteellistä tutkimusta. Silloin sitä kutsutaankin tutkimukseksi eikä kehittämistyöksi.
Siinä saa opiskelija itse valinta tehdä, mikä sopii työyhteisöön ja hänelle itselleen mieluisesti.
[Elisa]
Aivan. Ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinnot on rakennettu sillä lailla, että nämä antaa pätevyyden hakeutua tohtoriopintoihin. Näissä on hyvä pohja myös sille polulle, jos vaikka innostuukin tosi paljon omasta tutkimuksesta.
[Kaija]
Minulla on tässä edessä, kun olen kirjoittanut tästä itse juuri sellaista artikkelia, niin tässä valtioneuvoston asetuksesta sanotaan näin, että ylempään AMK-tutkintoon johtavien opintojen tavoitteena on muun muassa, että tutkinnon suorittaneilla on laajat ja syvälliset sekä tarvittavat teoreettiset tiedot toimia työelämän kehittäjänä vaativissa asiantuntijajohtamistehtävissä. Se on aika ylevästi ja hienosti sanottu.
[Elisa]
Mutta ei mielestäni yhtään liikaa, jos ajatellaan, mitä meillä tehdään ja miten meillä koulutetaan.
[Kaija]
Kyllä.
[Elisa]
Eli tähän me pyritään ja tähän me ollaan mielestäni myös aika hyvin täällä kyllä päästy. Ja ilmeisesti työelämästäkin jonkun verran kuulet sitten palautetta, että mitä meillä tehdään ja miten me onnistumme.
[Kaija]
Että kyllä näillä hyvinvointialueilla, missä esimerkiksi nyt otan hyvinvointialueet, koska tosi monet opiskelijat tulee hyvinvointialueita eri puolilta Suomea meille opiskelemaan, niin kyllä sieltä ainakin sitä palautetta on tullut. Me ollaan hyvin merkittävä kouluttajataho ja tuotetaan sinne hyviä työntekijöitä johtamisesi henkilötehtäviin.
[Elisa]
Hei, hyvä kun mainitsit tuon. Eli aika useinhan ammattikorkeakoulu näkyy tämmöisenä tekijänä siellä omalla alueella ja oman alueen kehittäjänä. Mutta minä olen ainakin ymmärtänyt, että meidän ohjelmiin tulee ihan ympäri Suomea porukkaa.
[Kaija]
Kyllä, kyllä. Meillä tässä KeJossa on ihan tuolta Pohjois-Pohjanmaan alueelta, sieltä hyvinvointialueelta Etelä-Suomesta. Sitten Itä-Suomi on ehkä meillä vähän, sieltä ei ole ehkä niin paljon huonommat kulkuyhteydet tänne, mutta ympäri Suomea voi sanoa.
Tampereen seutu, Vaasan seutu, kyllä tulee joka puolelta.
[Elisa]
Ja siinä vaiheessa, kun nämä hyvinvointialueet kohtaa, niin varmaan siinäkin se jaettujen käytäntöjen merkitys korostuu.
[Kaija]
Erittäin paljon. Ja se on erittäin mielenkiintoista. Opiskelijat paljon vertailevat, tai me pystytään siellä vertailemaan näitä käytänteitä.
Että hyvinvointialueellahan on strategioissa ja toimintaohjelmissa tosi paljon tähän johtamiseen. Ja työhyvinvointiin molempiin asioihin, mistä tässäkin on puhuttu, niin on kiinnitetty huomiota. Ja on ihan mielenkiintoista näissä tehtävienkin kautta sitten seurata ja vertailla vähän sitä, että miten ne siellä käytännössä aidosti toteutuvat ne julkiteoriat.
Ja onko julki- ja käyttöteoriat yhteneväisiä. Että tällaisiakin tyypillisiä asioita tulee esille siellä, mitkä on ihan hyviä kehittää. Ja opiskelijat voivat sitä kautta viedä myös sinne omille alueilleen vähän tietoa, että no jossain toisella hyvinvointialueella tätä onkin toteutettu näin.
Ja siinä tulee ihan tämmöistä tiedon levittämistä puolin ja toisin. Nehän ei mitään salaisia asioita ole, kun ne on julkisissa asiakirjoissa siellä kirjoitettuna.
[Elisa]
No tuleeko sinulle mieleen just esimerkiksi opparia tai sitten tämmöistä valmistuneen tarinaa, joistakin tämmöisistä, että mitä he on konkreettisesti saanut tai hyötyneet tästä tutkinnosta.
[Kaija]
No joo, minulla on yksi sellainenkin esimerkki, että näihin hyvinvointialueisiin tämäkin asia liittyy, kun siellä on paljon näitä muutoksia tapahtunut. Ja sitten on sellaisiakin tilanteita, että työntekijät on joutunut sitten hakemaan vähän niitä omia tehtäviäänkin. Ehkä uudelleen tai ainakin vastaavia, kun näitä on sulautunut yhteen näitä eri toimipisteitä.
Niin tämä tutkinto esimerkiksi yhdellä opiskelijalla, joka ei ollut vielä valmistunut, niin hän sai meiltä väliaikaisen tämmöisen opintosuoritusrekisterin, missä näkyi kuinka paljon hän oli ehtinyt näitä johtavia opintoja suorittaa. Ja hänellä kävi sitten sen kautta, hän laittoi oikein erillisen viestin, että nyt oli erittäin paljon hyötyä tästä tutkinnosta, vaikka se ei ole vielä valmis. Että hän sai sen esihenkilöpaikan, mitä sitten joutui siellä useampi henkilö tavoittelemaan, niin näiden opintojen kautta.
[Elisa]
Aivan. Eli kun on ymmärtänyt, että tällä alalla vaaditaan se tietty määrä johtamisopintoja, jotka sitten esimerkiksi tässä tutkinnossa tulee täyteen, että voi hakea esihenkilötehtävää.
[Kaija]
Kyllä. Että tämä tutkintohan on kokonaisuudessaan sitä johtamista. Nämä muutkin kurssit, kun ne missä nimessä on johtaminen, niin palvelee johtamista ja kehittämistä.
Ja sitten vapaavalintaisina voi vielä, jos haluaa joku ottaa vielä enemmän, niin ottaa ihan johtamiskurssin sitten jonkun sieltä laajasta tarjonnasta, vaikka täältä ihan valtakunnallisista avoimen opintojen tai meidän SeAMKin omia opintoja. Sitten meillä on mahdollisuus myös, meillä on sellainen vapaasti valittava kurssi, mikä tehdään työterveyslaitoksen kanssa yhteistyössä tähän työterveysasiaan ja siihen, miten työterveyshuollot voivat olla hyvin paljon myös johtamisen ja kehittämisen ja ihmisten työssä jaksamisen tukena, niin sieltä saa tosi paljon eväitä tulevat esihenkilöt siihen, että kuinka paljon työterveyshuoltoja ja työterveyden teemaa pystyy hyödyntämään sitten myös siellä organisaation kehittämisessä ja henkilöstön tukemisessa.
[Elisa]
No sä saat työskennellä päivittäin ihan valtavan kiinnostavien teemojen kanssa, mutta mikä sun työssä on parasta? Mikä on parasta yliopettajan tehtävissä?
[Kaija]
Oi, niitä on varmaan monia asioita, että kyllä mä oon ollut tosi tyytyväinen tähän. Ja kun palasin opettajaksi sieltä tutkimus- ja kehittämispäällikkyyden jälkeen, niin oon ollut todella iloinen siitä, että mun mielestä nämä aikuisryhmät ja tämmöiset YAMK-tutkintoa tavoittelemaan tänne tulevat, niin tyypit ovat mahtavia opiskelijoita. He on aidosti motivoituneita ja innostuneita näistä asioista.
Ja mä saan sieltä hyvää kaikupohjaa mun asioille, mitä mä vien. Ja sitten, kuten mä sanoin aiemmin, niin opin itsekin siinä. Ja se vuorovaikutus, että kun me luodaan alussa sellaiset meidän kurssin, aina kunkin kurssin, pelisäännöt.
Eli harjoitellaan siinäkin vähän sitä työelämää. Että monet asiat, mitä me tehdään siellä ryhmän sisällä, niin on sellaisia, joita voi hyödyntää automaattisesti opiskelijat siellä omassa työnsä kehittämisessä ja johtamisessa. Eli tehdään pelisäännöt siitä, miten täällä toimitaan ja käyttäydytään.
Ja ne pelisäännöt on yleensä sillä, että opiskelijat kokee jo siinä, että hei, mahtavaa, tällaiset meidän pitäisi tehdä omallekin työpaikalle, jos ei niitä ole. Ja sitten me tehdään vielä sanon sen, koska se tuo myös opettajana mulle iloa tämän ryhmän kanssa, että me tehdään joka kerta, kun me kohdataan, oli se sitten Teamsissa tai livenä paikan päällä, niin me tehdään tällaiset virittäytymis- ja kuulumisharjoitukset dialogisesti. Ja siinä mä saan opettajana tietoa vähän, että missä mennään, minkälaisista tilanteista opiskelijat siihen päivään on saapuneet.
Ja he ovat kokeneet tällaiset virittäytymiset ja toisilleen kertomiset vähän enemmänkin myös siitä itsestä ja omasta elämästä tai odotuksista sille päivälle opinnoissa, niin tosi kannustavina ja jopa vertaistukena. Se on ollut mullekin yllättävää, että miten tärkeänä he niitä pitävät. Me tullaan yhteen, me virittäydytään, me kuullaan toistemme kuulumiset.
Jokainen jakaa tietenkin sen, mitä haluaa jakaa. Ei ole pakko kertoa kaikkia asioita omasta elämästään todellakaan. Mutta se, että meillä on sellainen yhteishenki hyvä.
Ja se on mun mielestä sitä aitoa yhteistoiminnallisuutta ja sitä hyvää vuorovaikutusta. Ja se on hieno kokemus myös opettajalle.
[Elisa]
Kyllä. Ja toi, mitä sanoit tuossa, niin siinähän samalla itse myös oppii, että minkälaisia harjoituksia mä voisin tuoda omaan työyhteisöön.
[Kaija]
Kyllä. Ja siitä on tullut juuri kiitosta myös, että nämä on kaikki sellaisia, että on niin mahtavasti, että näitä pystyy kaikkia soveltamaan. Kun kysyit aiemmin sitä palautetta, että minkälaista se on ollut, niin juuri tätä, että ne asiat, mitä me tehdään siellä, niin ne on sellaisia, mitä he pystyvät soveltamaan.
Ja semmoista käytännön ja teorian vuorovaikutusta.
[Elisa]
Just näin. Joo, tosi monesti opiskelijoiden kohdalla ei tajuakaan, että monesti myös ne työmenetelmät ja ne tavat, miten me tehdään asioita, voi olla sitä oppia, eikä vaan se sisällä.
[Kaija]
Nimenomaan, juuri näin. Ja tässä tutkinnossa se aidosti onnistuu. Se on tosi hienoa, kun on aikuisia ihmisiä, jotka on kiinnostuneita samoista teemoista, ne on kiinnostuneita toisistaan myös ja haluavat saada toisiltaan tukea ja kannustaa toisiaan.
Niin silloin se on mahdollista tällaisessa ryhmässä. Ei se ole kaikkien ryhmien kanssa mahdollista.
[Elisa]
Aivan. Mä oon kysynyt tän nyt kaikilta yliopettajilta, ja mua kiinnostaa aina, että mikä on sun lempipaikka täällä meidän kampuksella? Missä sä virittäydyt parhaiten?
[Kaija]
No tota niin, no mä sanon, että meillä on semmonen, lukujärjestyksen tekijä on laittanut meille semmosen aika kivan luokan tuolla kampuksen puolella, missä meillä on hieno näkymä tänne joelle, eli maisema on kaunis. Mutta se on kiva luokka, se on ok, ja sit meillähän oikeastaan pitäisi olla, että nyt tässä semmonen kehittämisen paikka, niin tämmönen dialogitila, että nyt seuraavaksi kun meillä täällä uudistellaan näitä asioita, niin olenkin ehdottanut, että me tarvittaisiin semmonen yhteistoiminnallinen dialogiluokka, missä meillä olisi esimerkiksi pikkasen kivemmat tuolit, ne vois olla vaikka ei nyt valtavat laiskanlinnat, mutta vähän nojatuolityyppiset. Ja ne olisi dialogipiirissä. Me voitais aivan hyvin opiskella täällä enemmän sillä tavalla, että me nähtäis toisemme, eli viestintäänkin liittyen, niin viestintähän on paljon muutakin kuin niitä sanoja, ja silloin se, että me nähdään toisemme ihan kasvotusten, niin se kuuluu tähän dialogiseen oppimiseen oleellisesti.
Niin se on pikkasen huono homma, koska me joudutaan aina raivaamaan siellä alkujumppana nää meidän pulpetit ja tuolit sitten hevosenkenkään tai ympyrään, kun ne ei ole siinä asennossa valmiina, mutta sitten kun se on tehty, niin kyllä opiskelijatkin tykkää siitä. Siinä tulee ihan erilainen fiilis heti sille yhteistoiminnalliselle oppimiselle, kun ihmiset näkee toisensa.
[Elisa]
Tosi joskus se liikekin virittää.
[Kaija]
Liikekin virittää. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta kyllä.
[Elisa]
Tuollainen dialogitila oiskin aivan mahtava juttu.
[Kaija]
Kyllä, sellainen me varmaan tänne sehänkin toivottavasti saadaan ja hankitaan, että ainakin viestin olen itse laittanut eteenpäin.
[Elisa]
Joo, ja siis oppimisympäristö jää ihan samalla lailla, kun työelämässä erilaisia kokoustiloja ja muita kehitetään jatkuvasti.
[Kaija]
Kyllä.
[Elisa]
Noikin on sellaisia asioita, mitkä rakentaa niitä puitteita, missäkin siellä tapahtuu.
[Kaija]
Kun se on sitä kohtaamista, niin milloin se kohtaaminen voi olla semmoista kokonaisvaltaisempaa, niin se aina tukee myös sitä oppimista.
[Elisa]
No onko jotain, mitä mä oon unohtanut nyt kysyä tai kommentoida tässä, että minkä haluat vielä nostaa esiin tästä Kehittäminen ja johtaminen -ohjelmasta?
[Kaija]
No aika paljon me ollaan nyt tässä juteltu ja tullut tärkeitä asioita esille. Ehkä sellaiset sanat vielä, että tervetuloa vaan tänne meille opiskelemaan, että kyllä täällä ihan mukavaa on ja varmasti saatte siitä kaipaamaan ne tietoa.
[Elisa]
Oli muuten jollain lailla pohjalainen toteamus tämä ihan mukavaa. Kyllä, mutta opiskelu saa olla mukavaakin. Se saa olla oikein mukavaa ja me ainakin pyritään siihen.
Ja se miten mä näen, että meidän YAMK-yliopettajat tekee päivittäin näiden ohjelmien eteen työtä, niin ne nimenomaan päivittäin rakentaa niistä ohjelmista sellaisia, että se on opiskelijalle mielekästä, se on työelämälle merkityksellistä ja sitä kautta saadaan jatkuvaa osaamisen kehittämistä.
[Kaija]
Kyllä ja meillä on aika hyvä tiimi täällä myös meidän kesken, missä me täällä Elisan johdolla itse jaamme kokemuksia. Me yritämme kehittää myös oikeasti meidän opettajien toimintaa ja meidän tällaisia hallinnollisia asioita, mitkä vaikuttaa myös opiskelijaan saakka ainakin välillisesti.
[Elisa]
Taas se tuli sieltä, että aika hyvä tiimi. Mä sanoisin, että meillä on aivan mahtava tiimi.
[Kaija]
Tosi hyvä tiimi.
[Elisa]
Ja tärkeiden asioiden kanssa tehdään töitä ja toivon, että myös keskenään me saadaan tätä työhyvinvointia jatkuvasti paremmaksi ja paremmaksi. Ei vaan täällä meillä, vaan koko alueen työelämässä.
[Kaija]
Kyllä, se on tärkeä tehtävä. Ja vielä ehkä loppuun voisi kiteyttää sen, että vaikka nämä asiat on ollut tiedossa jo kauan, itsekin sitä usein ihmettelen, kun mä olen väitellyt tästä teemasta aiheesta 20 vuotta sitten, että mitä ihmettä, miksi nämä on edelleen näin ajankohtaisia. Mutta se vaan selittää ja kertoo meille sitä, että asioilla on vielä paljon tekemistä.
Ja te olette ihan todella mahtavan asian äärellä, kun tuutte näitä asioita opiskelemaan ja viette niitä asioita sinne omien työyhteisöihin.
[Elisa]
Nimenomaan. Ja koska ihmiset kehittyy jatkuvasti, työelämä kehittyy jatkuvasti, niin tämä on semmoinen murros, mikä ei ole enää murrosta, vaan ihan pysyvää. Ja se ainut tapa ymmärtää ja käsitteistää sitä on se, että ymmärtää siitä kehittämisestä.
[Kaija]
Ja vielä ehkä sellainen asia, että johtaminen ja kehittäminen on aika toimialasta riippumattomia asioita. Ne toimialan sisäiset eriäväisyydet, niin ne tulevat sitten siellä käytännössä. Tätä voi ajatella myös sellaisena ihan yleistutkintona, että tästä varmaan, että moni haluaa ehkä mennä erilaisiin projektitöihin ja tämän tyyppisiinkin, niin tämä sopii kyllä ja voi muillekin toimialoille.
Tämä ei ole pelkästään sosiaali- ja terveysalaan sidottuja. Meillä nämä asiat ovat niin tavallaan yleisiä kuitenkin ja monille toimialoille sopivia. Ehkä sekin on ihan hyvä tuoda esille.
Toki tietysti sote-ala meillä siellä on sisällöissä mukana, koska ihmiset tulevat sieltä. Mutta asiat ovat sinänsä hyvin yleismaailmallisia ja tärkeitä joka toimialalla.
[Elisa]
Juuri näin. Kehittäminen ja johtaminen on aina tärkeää alasta riippumatta.
[Kaija]
Kyllä.
[Elisa]
Hei, kiitos kaikille, että kuuntelitte. Ja kiitos Kaija, että jaoit meille vähän tietoa enemmän tästä ohjelmasta. Kiitos sinulle myös ja kiitos kaikille kuulijoille.
Tervetuloa meille.
[Kaija]
Tervetuloa meille.