SeAMK Talk: Perhe-elämän ja korkeakouluopiskelun yhdistäminen
Puhuja 1
Tervetuloa SeAMK Talk -podcastiin. Tänään keskustelemme kahden muun opiskelijan kanssa opiskelusta aikuisena ja toimeentulosta sekä ajankäytöstä. Tervetuloa mukaan keskusteluun tradenomiopiskelija Ida ja sairaanhoitajaopiskelija Sylvia. Mulla itsellä on muutaman vuoden tauko opiskelusta, mitenkä teillä? Oletteko tullut suoraan toiselta asteelta vai onko tullut välivuosia?
Puhuja 2
Mä oon itse valmistunut 2018 ammattikoulusta ja ollut sitten sen jälkeen työelämässä, ja nyt aloitin tänä syksynä opinnot ammattikorkeassa.
Puhuja 3
Joo mullakin on niinku pari vuotta aikaa, tai pari–kolme vuotta, että mä oon äitiyslomalla ollut ennen tätä ammattikorkeakoulua, ja sitä ennen hetken työelämässä.
Puhuja 1
Joo, et on semmoista taukoa. No tota miten te olette, miltä teistä on tuntunut tää ajankäyttö, elikkä kun teillä on perhettä ilmeisesti molemmilla? Joo, meillä kaikilla tässä kolmella naisella on perhettä ja on ammattikorkeakouluopinnot. Ne on vaativia, niin mitä te ajattelette, onko ajankäyttö ollut teille haastavaa perheellisenä opiskelijana?
Puhuja 2
No mulla on itsellä tokaluokkalainen tytär ja hän on mulla vuoroviikoin, että sillain, että kun tyttö on jo sen verran vanhempi, että hän on kuitenkin jo tosi itsenäinen että ei ole niinku semmoista rumbaa ehkä nyt siellä kotona enää, kuin jonkun taaperoikäisen kanssa, että toki siellä yhdessä tehdään ne hänen läksyt ja ruoat tarvitsee huolehtia ja tämmöiset, ja tietysti yhteistä aikaakin vietetään, mutta että kuitenkin pystyy sitten kotona, vaikka iltaisinkin, hyvin tekemään niitä kouluhommia, että hän sen verran iso jo, että ymmärtää, että nyt äiti tekee kouluhommia, että nyt tarvitsee antaa olla niinku rauhassa sitten sen aikaa.
Puhuja 1
Joo, että sillain koet, että hyvin toimii ajankäyttö.
Puhuja 2
Joo ja sitten niinku just töissä käyn koulun ohella, niin sekin vie niinku oman aikansa tietysti, mutta ainakin nyt toistaiseksi tuntunut, että riittänyt ihan hyvin aikaa, että nyt tälleen kun alkaa joululoma lähestymään, niin tota, vähän kiirettä nyt erilailla kun kaikki tentit ja deadlinet kaikissa projekteissa kasaantuu. Mutta että muuten kyllä sujunut ihan niinku yllättävän hyvin joo.
Puhuja 1
Mites sitten Sylvialla?
Puhuja 3
No mulla on nyt vähän tää toinen puoli et sitten mulla on se taaperoikäinen siellä kotona, että vuosi ja kaksi kuukautta tulee kohta täyteen niin semmoinen.
Puhuja 1
Ihanassa iässä.
Puhuja 3
Joo kyllä, että mulla on vähän se, että sitten kun koulusta tulee kotiin niin menee kyllä sen lapsen kanssa se aika niinku aika lailla, että sit kun lapsi menee nukkumaan, niin voi tehdä koulujuttuja. Mutta niin ku itse olen päivätoteutuksessa, niin sitten kuitenkin koulussa aika hyvin saa tehtyä ja tälleen näin, ja aina ei kuitenkaan ole täysiä päiviä, että voi kuitenkin tulla koululle tekemään jotain ryhmätöitä tai jotakin, niin kyllä silleen tuntuu, että on ihan pysynyt hyvin niinku mukana.
Puhuja 1
Joo, elikkä onko näin, että molemmat niin kuin osaatte hyvin ajankäyttöä hallita, ja niinku illat on semmoisia aikoja, kun hyödynnätte sitten sitä omaa aikaa kouluhommille? Joo, kuulostaa oikein tutulta, että mulla kans, että saan muksut nukkumaan niin sitten alkaa se oikea työnteko sitten opintojen parissa. No, sä kerroitkin jo Ida, että sinä käyt töissä, niin tota mitä sä sanot, että onko se riittänyt niinku rahoittaman opintoja?
Puhuja 2
Joo, siis mä tota saan liitosta rahaa, että mulla on niinku työkkäri lähtenyt uudelleen kouluttamaan mua, että sitä kautta tulee sitten sitä toimeentuloa ja sitten oon nyt vähän pienentänyt entisestään tota työsopimusta, että tällä hetkellä ihan neljän tunnin viikkosopimus, mutta sitten siitä tarpeen tullen joustetaan, että välillä en ole sitten ollenkaan töissä viikon aikana, että jos on hirveästi kouluhommia, ja sitten välillä voin tehdä lähemmäs kahtakymmentä tuntia viikossa, että se on tosi vaihtelevaa ja sitten kun ei ole just läheskään joka päivä kuitenkaan koulua mitenkään kahdeksasta neljään, et voi olla lyhkäisiä päiviä tai jotain vapaapäiviä ihan arkenakin sieltä opinnoista, että sitten pystyy silloin menee esimerkiksi töihin, tai viikonloppuisin, mutta mä oon kyllä pyrkinyt siihen, että saisi niitä vapaapäiviäkin pitää, että ei ole sitten joka päivä joko koulussa tai töissä, että mulle on itselle just tosi tärkeää se, että kerkee niinku levähtämään myös.
Puhuja 1
Kyllä joo mites sulla, ootko töissä tai miten rahoitat opinnot?
Puhuja 3
No mä en ole töissä nytten tosiaan, kun niinku on justiinsa tuo pieni lapsi ja tälleen, niin on kuitenkin päivät päiväkodissa ja tälleen, niin sitten yrittää viettää sitä aikaa sitten sen jälkeen lapsen kanssa ja perheen kanssa yleisesti. Niin mä saan niinku opintotuen, sillä lapsikorotuksella mikä on, mutta sehän on tosi pieni, mutta sitten mä oon nostanut opintolainan tähän ainakin ekalle vuodelle ja näin, niin sitten, no parisuhteessa olo tietysti vähän auttaa, että kun on niin tukea tulee sieltäkin suunnalta.
Puhuja 1
Joo pystyy vähän jakamaan niitä elämän kuluja. Joo, mulla on kanssa tota sijaisuuksia, opiskelijathan tekee hirveästi iltatöitä, viikonlopputöitä, että ollaan päivät koulussa ja sitten opiskelijat on sitten siellä, missä nyt onkaan, niin illalla töissä ja sieltä saadaan sitä vähän niinku lisärahaa sen pienen, pienen, pienen opintotuen päälle, mitä me saadaan.
Puhuja 2
Mutta se on mun mielestä esimerkiksi tosi kiva, että sitten on mahdollisuus tehdä välillä vaikka sunnuntaivuoro, että kun niistä saa kuitenkin sitten sen tuplakorvauksen.
Puhuja 1
Kyllä, ne on suosittuja. Joo. No tota mites sitten, kun meilläkin on kaikilla ollut vähän tätä taukoa ennen, kuin ollaan aloitettu uudestaan opiskelut, niin mitä te ajattelette, onko opiskelun aloittaminen ollut haastavaa niinku vuosien jälkeen, ja etenkin sitten täällä ammattikorkeakoulutasolla? Miten olette kokenut opiskelun nyt vuosien jälkeen?
Puhuja 3
No tota mulla tuli ehkä vähän silleen aluksi pienenä shokkina justiinsa se, että kun kyllä kuitenkin niin kuin pitää itse huolehtia kaikki ja silleen niinku, että kyllä sieltä löytyy itslearningista monen nurkan takaa tehtäviä, mitä ei olisi välttämättä ajatellut että on, mutta niinku tosi nopeasti päässyt kyllä siihen niinku rytmiin mukaan ja silleen oppinut niinku katsomaan silleen kaikki ja just kirjata ylös enemmän mitä on tehtäviä ja tämmöistä näin, että kyllä sitä on tullut kaikki tehtyä ajallaan, mutta niin, kaiken kaikkiaan silleen ihan hyvin alkushokin jälkeen.
Puhuja 1
Joo, että opettelua on ollut alkuun.
Puhuja 2
Joo, mä jännitin kyllä aika paljon sitä, että miten se opiskelu sitten lähtee niinku käyntiin, kun siitä on niin paljon aikaa, että mä pelkäsin, että osaanko mä enää opiskella. Ja sitten vielä se, että kun ammattikorkeassa kuitenkin on niin paljon niinku itsenäistä opiskelua myöskin, niin mä jännitin tosi paljon sitä, että tuleeko siitä niinku yhtään mitään sitten siellä kotona yksin miettii niitä tai mitä, mut oon kyllä niinku positiivisesti yllättynyt siitä, että koululta saa niin hyvät kaikki materiaalit kuitenkin ja luennoilta jää hyvin päähän ja sitten vaan kotona ehkä vähän niinku jalostetaan sitä asiaa vielä eteenpäin minkä on siellä koulussa oppinut, niin sitten itsenäisesti jatketaan että on kyllä, olen positiivisesti yllättynyt miten niinku helppoa on sitten kuitenkin ollut se opiskeluun lähtö.
Puhuja 1
Joo ja tässähän etenkin, kun meillä on kaikilla lapsia, niin korostuu se ajankäyttö, että sitähän tässä tarvitaan, että pärjätään näissä opinnoissa. Onko tuntunut siltä, että opettajat on joustanut teidän kohdalla, että on pystynyt, jos on vaikka ollut lapsi kipeänä tai mitä tahansa, että onko saanut vaikka lisäaikaa? Oletteko kokenut, että on pystynyt helposti tai hyvin niinku opiskelemaan, vaikka on perhe?
Puhuja 2
Joo siis ihan ehdottomasti, että niinku itselläkin oli siis ihan vaan mennyt ihan ohi, että oli joku matikan testi, mikä olisi pitänyt olla tehtynä. Ja sitten mä huomasin, että hei, että se on nyt jo sulkeutunut. Sitten mä vaan niinku sanoin opettajalle, että mulla mennyt tää ihan ohi, niin sieltä tuli kyllä heti niinku että hän pistää viikon verran, et kerkeätkö siinä ajassa niinku tekemään.
Puhuja 1
Tosi kiva juttu!
Puhuja 2
Että kyllä musta tuntuu, että ihan niinku kaikille sitä joustoa löytyy, että oli sitä perhettä tai ei, että ymmärretään kuitenkin mun mielestä koulussa tosi hyvin se, että opiskelijat on aikuisia, että kaikilla on niinku sitä omaa elämää, just työtä tai perhettä, tai mitä sitten kaikilla onkaan, niin kyllä se otetaan hyvin huomioon.
Puhuja 1
Joo samat kokemukset.
Puhuja 3
Mulla on kans samat kokemukset kyllä, että on tosi joustavaa ja otetaan huomioon kyllä.
Puhuja 1
Joo, se on kiva kuulla. Se on kannustavaa. No mites sitten, mennään tähän opiskeluun toiselta näkökulmalta, miten olette kokenut, miten te olette päässeet mukaan opiskeluporukkaan ryhmään sisälle?
Puhuja 3
No siis mulla itsellä on ainakin niinku tosi hyvät kokemukset siitä, että on ollut mukavia tyyppejä ja silleen että kaikkien kanssa pystyy tehdä kaikkea, että siis vaikka meillä on tosi iso ryhmä, että meillä on niinku melkein 40 opiskelijaa meidän luokalla.
Puhuja 1
Se on tosi iso luokka.
Puhuja 2
On joo, mutta että kaikki tulee kaikkien kanssa toimeen. Mutta sitten on myös kyllä semmoisia pienempiä kuppikuntia, missä tehdään jotain tehtäviä ja tälleen, mut niinku silleen että on tosi hyvät kokemukset ja yleisesti niinku koulussa kaikki nää tutorit ja kaikki on yrittänyt edistää sitä, että niinku tullaan porukkaan ja näin niin.
Puhuja 1
Ryhmäytymistähän se tuntuu olevan ekat viikot.
Puhuja 2
Kyllä. Että siinä on kyllä onnistuttu ihan hyvin.
Puhuja 1
Kiva kuulla.
Puhuja 3
Ja meillä on semmoinen noin 30 henkeä meidän luokalla, että tota kyllä mä oon kokenut että päässyt tosi hyvin porukkaan. Meidän luokalla oli semmoinen tilanne, että siellä oli kaksi ainoastaan semmoista ketkä tunti toisensa etukäteen, että sitten kaikki muut oli tuntemattomia. Siitä niinku pakostakin sitten kaikkien oli lähdettävä niinku tutustumaan. Että mun mielestä se meni kyllä, meillä oli niin paljon kaikkea ryhmäytymistä ja kaikkea, että on päässyt tosi hyvin ja musta just tuntuu, että kun on eri ikäistä porukkaa niin ihan niinku, ei kukaan mieti sitä, että toi on nyt tullut suoraan sieltä lukiosta ja toi on nyt jo vaikka yli kolmenkymmenen, että kaikki samaa porukkaa ja tulee hyvin toimeen.
Puhuja 1
Joo, että kaikilla on semmoinen niinku ajatus, että haluaa tutustua toisiin. Joo. No tästä niinku aasinsiltana, sanoit tuosta ikäjakaumasta vähän, niin mitenkä paljon teidän ryhmässä nyt on sitten tällaisia niinku suoraan toiselta asteelta tulleita opiskelijoita, ja miten paljon sitten meitä vähän vanhempia? Mitä sanoisitte suurin piirtein?
Puhuja 2
No meillä on varmaan silleen kyllä varmaan niinku alle puolet semmoisia, ketkä tulee suoraan toiselta asteelta, että sitten on ehkä suurin ikäryhmä vähän päälle parikymppisiä, että ollut ehkä muutaman vuoden välissä työelämässä tai missä onkaan sitten ollut, armeijassa tai jotain että, suurin piirtein alle puolet joo.
Puhuja 3
Joo, meilläkin on ehkä, no, vähän alle puolet tai puolet suurin piirtein, että jotkut on tullut suoraan sitten lukiosta.
Puhuja 1
Joo tasaantuu ihan kivasti, että ei ole niinku vaan pelkästään suoraan niitä nuorempia tai sitten suoraan meitä vanhempia. Se on kiva, se on kiva ja siinä saa niinku moniin tehtäviin eri näkökulmaa.
Puhuja 2
Niinpä joo, ja meillä niinku oisko vanhin meidän luokalt hiukan päällä neljänkymmenen. Semmoinen parinkymmenen vuoden ikähaitari siin luokkalaisten kesken.
Puhuja 1
Joo, kyllä, joo ja ainakin mulla on semmoinen kokemus, että se ei haittaa mitään, vaikka on niinku eri ikäisiä, että kaikki tullaan hyvin toimeen.
Puhuja 2
Kyllähän se niinku jossain ryhmätöissä ja tommoista että se on niinku kiva, että siellä on myös vähän niitä kenellä on enemmän vaikka työkokemusta ja yleensäkin elämänkokemusta, niin sitten huomaa, että semmoista voi olla, ketkä tulee just suoraan vaikka toiselta asteelta, että ei ole ehkä vielä semmoista niin varmuutta siihen tekemiseen. Mun mielestä se on niinku kivaa, että sitten on niinku erilaisia ihmisiä porukassa. Että toiselta löytyy vahvuutta toiseen asiaan ja toiselta sitten niinku toiseen.
Puhuja 1
Joo. Että rikkautena ollaan nähty se. Joo no sitten tästä niinkun opiskelusta vielä, että miltä se on tuntunut niinku aikuisena, että olette löytäneet sen alan mitä haluatte opiskella nyt ja olette päässeet kouluun, se on hieno asia, miltä se on nyt tuntunut opiskella?
Puhuja 3
No mun mielestä tää on ainakin tosi niinku motivoitunutta opiskelua nyt, että jos vertaa siihen, mitä esimerkiksi ammattikoulussa vähän niinku yrittänyt ottaa vaan semmoisen mikä vähän kiinnostaa ja näin, mihin pääsee, niin tota nyt on kyllä silleen että on niinku ihan eri motivaatio siihen opiskeluun ja että jaksaa ja kiinnostaa ja on semmoinen että haluaa oikeasti oppia niitä asioita.
Puhuja 1
Kyllä, monilla on toi sama kokemus, että niin nuorina pitää tehdä se päätös siellä yläasteella, että mihin sitä nyt muka haluaisi mennä ja sitten päästään johonkin viidenteen hakukohteeseen ja käydään se, jos käydään, että aikuisena sitten mennään oikeasti sinne mihin halutaan.
Puhuja 2
Joo mulla on kanssa ihan toi sama kokemus, että huomaa että motivaatio on täysin erilainen, että huomaa, että en teekään tätä asiaa nyt sen takia että saan hyvän kurssiarvosanan, että tiedän vaikka, että tämä kuuluu tehdä näin, mutta mä haluan vielä ymmärtää sen, että miksi tää tehdään näin, koska mä tulen tarvitsemaan tätä mun työelämässä. Ja mä haluan olla hyvä siinä mitä mä teen, että mä en halua, että tää koulutus menee multa niinku hukkaan. Mä haluan saada tästä mahdollisimman paljon irti, jotta mulla on mahdollisimman hyvät eväät lähteä sinne työelämään ja menestyä sitten siellä, että on kyllä ihan erilaista, tai erilainen motivaatio, mitä sitten ollut ammattikoulussa vaikka.
Puhuja 1
Kyllä, eli nimenomaan motivaatiossa näkyy meillä kaikilla.
Puhuja 2
Kyllä.
Puhuja 1
No tiesittekö te aina, että te haluatte jatkaa opiskelua esimerkiksi silloin kun ootte toisella asteella käynyt opinnoissa, niin onko siellä ollut jo ajatus, että joo, että mä haluan jotain lisää vielä opiskella vai millon tää on niinku tullut teille, että täytyy vielä hakea?
Puhuja 2
No mulla vähän niinku ehkä viime talvena tuli nyt semmoinen, että en mä halua mun loppuelämääni olla nykyisessä työpaikassa, että haluan vähän niinku semmoisen, että voi tehdä semmoista urapolkua ja menestyä ja päästä niinku eteenpäin, ja sitten hain kevään yhteishaussa ja pääsin sitten sisään ja nyt niinku tuntuu just että on kyllä parasta mitä on pitkään aikaan tapahtunut tämä, että on päässyt opiskelemaan.
Puhuja 1
Joo toi on semmoinen yleinen hyvä motivaattori, että on vähän semmoista nihkeessä työpaikassa ja ajattelet että en mä viitsi, halua, enää tehdäkään tätä ja sieltä lähtee sit se palo lähteä opiskelemaan.
Puhuja 2
Joo. Ja sitten niinku että itselle ei ole just vaikka ehkä siellä peruskoulussa, tai ei ole ehkä kotoakaan tullut semmoista kannustusta ikinä siihen, että kannattaa hei lähteä korkeakouluopintoihin, tai niinku että mä oon ehkä saanut semmoisen, semmoinen arvomaailma on ollut niinku mulle et kaikki työt on yhtä tärkeitä, että mä voin olla vaikka se siivooja ja se on ihan jees, mut että on niinku ehkä silleen enemmän tullut semmoista kunnianhimoa iän myötä.
Puhuja 1
Joo, joo, itsestä lähtenyt se palo, kyllä.
Puhuja 3
Joo, mulla itsellä on se, että kun mä niinku haluaisin ensihoitoon töihin, niin mulla ollut vähän niinku se, että mitä polkua mä lähtisin menemään, niin sitten aluksi opiskelin hetken aikaa tuossa välissä lähihoitajaksi ja sitten nyt ajattelinkin, että ehkä mä menen tätä sairaanhoitajan polkua, niin on varmempi reitti sinne.
Puhuja 1
Joo. No tota sitten tätä varmaan kuuntelee myös tällaisia meidän ikäisiä, vähän vanhempia, ehkä perheellisiä ihmisiä. Niin mitä vinkkejä teillä olisi opiskeluun etenkin perheellisille? Monet saattaa ajatella, että ei voi opiskella, että ei riitä rahat tai ei ole aikaa. Niin mitä te sanoisitte, voiko opiskella?
Puhuja 3
No mä sanoisin, että ihan ehdottomasti kyllä, kaikki voi opiskella ja kyllä asiat saa järjestymään. Varmasti toki niinku perheellisetkin, niin voi olla se, että onko tukiverkkoja tai muuta, niin kyllä sekin vaikuttaa. Että itsellä justiin niinku vanhemmat asuu niin lähellä että sitten on mahdollisuus myös käyttää niinku heitä apuna ja tälleen näin, mutta niinku eihän se itsestään selvää ole, että kaikki pystyy, mutta kyllä mä niinku kannustaisin, että kyllä se on mahdollista jos haluaa, ja näin, niin se on kuitenkin aika lyhyt aika elämästä, että sen kun pötkii.
Puhuja 1
Kyllä, kyllä.
Puhuja 2
Joo siis mä sanoisin kyllä kanssa, että mun mielestä kyllä niinku ihan yllättävän helppoa, että sitä mä just jännitin, että niin iso muutos nyt lähtee opiskelemaan, että miten kaikki käytännön asiat menee ja miten kaikki raha-asiat menee ja ajankäyttö ja niinku kaikki, että mäkin niinku yhden aikuisen taloudessa niinku jännitin tosi paljon, mutta siis ei ole mun mielestä, en mä keksi mitään, mikä mulla olisi nyt tullut semmoiseksi ongelmaksi, että niinku taloudellisesti olen pärjännyt ihan siinä missä ennenkin, että kun käy kuitenkin töissä vielä ja just että on tyttö jo sen verran iso, että hänkin just jos mä oon siellä koulussa, niin hän selviää sen aikaa ja on omillakin menoillaan ja näin, että en ole kyllä kohdannut ainakaan vielä nyt mitään suurempia esteitä tässä.
Puhuja 1
Joo, elikkä voisi sanoa, että nyt kaikki voi rauhoittua ja saada sen rauhan, että pystyy lähteä opiskelemaan. Ei tarvitse murehtia sitä.
Puhuja 2
Joo ja siis kun mä itse niinku olin miettinyt just sitä, että en ehkä uskalla lähteä ja nyt mä oon, kun uskalsin lähteä, niin oon miettinyt, että olisi pitänyt vaan niinku aikaisempaa lähteä.
Puhuja 1
Samoja kokemuksia. Mutta nyt me päätetään tämä jakso. Kiitos paljon teille Ihanat Ida ja Sylvia, ja kovasti tsemppiä.
Puhuja 2
Kiitos, samoin!
Puhuja 3
Kiitos samoin.