SeAMK TALK: Mikä pohdituttaa opiskelupaikan valinnassa? - osa 3

[Iida] 

No niin ja oikein paljon tervetuloa kuuntelemaan meidän podcastia täältä studiamessuilta. Mun nimi on Iida ja mä opiskelen kulttuurialan tuottajaksi ja mulla on täällä kaksi vierasta. Haluatteko te esitellä itsenne? 

 

[Jim] 

Mä oon Jim Kotkan Lyseolta tullut tänne pitämään hauskaa.  

 

[Vladi] 

Mun nimi on Vladi, kans Kotkan Lyseosta ja oon oppilaskunnan puheenjohtaja myös. 

 

[Iida] 

Ootteko te samalta luokalta? 

 

[Jim] 

Ei ole samalla luokalla, me ollaan abiturientteja, mutta eri luokalla. 

 

[Iida] 

No mitä fiiliksiä teillä on ollut näistä Studia-messuista? Mitä ootte tykänneet? 

 

[Jim] 

On täällä ollut ihan kivaa. Oon päässyt näkee kaikkea, kokee kaikkea, saanut kaikkea hauskaa kamaa. Käyty vähän pelailemassa Fifaa. 

 

[Iida] 

Eikö? Ootkeko päässyt pelaamaan Fifaa? 

 

[Jim] 

Joo, poliisipisteellä. Niin no tarkalleen EAFC. Sama asia. 

 

[Iida] 

Munkin pitää käydä pelaamassa. No entäs sitten sulla? 

 

[Vladi] 

No siis ihan mukavaa. En oo ikinä käynyt tommosissa isoissa messuissa ylipäätään. Mahdollisuus käydä tommoisissa messuissa on toki aika kivaa. 

 

On käyty vähän fyysistä rasitusta, tehdään vähän leukoja, vähän nostettu nukkeja. Sit hävittiin Fifassa tuurilla. 

 

[Jim] 

Taidoilla. 

 

[Vladi] 

Mutta kyllä hyvä mieli nyt ainakin tästä ensimmäisestä osuudesta. Ja nyt tässä pisteessä, kun voi tehdä podcastia. 

 

[Iida] 

Eikö ole kiva, että pääsee konkreettisesti tekemään kaikkea, mitä voisi olla? 

 

[Jim] 

Kyllä, kyllä. Kokeilla ja tutustua alaa. Ehkä tulevaisuudessa, kun lukio on valmiina, niin sitten pääsee ehkä, jos ala saa sinua kiinni siitä. 

 

[Iida] 

Aika kivaa. Onko teillä ollut jo selkeät ajatukset, mitä te haluaisitte mahdollisesti lähteä opiskelemaan? Vai onko vähän vielä auki, mitä voisi olla kiva? 

 

[Jim] 

No, se on vähän auki. Paljon on kaikkea kiinnostavaa, mitä voi tehdä. Tosi paljon on. 

 

On hyvin laaja. On ehkä vähän liikaakin valinnanvaraa. 

 

[Iida] 

Okei, että tällainen, että liian paljon kivaa tarjolla. 

 

[Jim] 

Et oikein tiedä, mitä haluaisit koko loppuelämän tehdä. 

 

[Iida] 

No mutta hei, mä voin lohduttaa sinua. Sitä ei tarvitse jännittää, että se olisi loppuelämän homma. Mäkin olen opiskellut kolmea vai neljää eri alaa tällä hetkellä. 

 

Eikä varmaan vieläkään valmis, mutta varmempi pikkuhiljaa, kun on päässyt testaamaan. No entäs sulla? 

 

[Vladi] 

No, mulla on vähän sekavampi tarina. Ihan pienestä yläkoulusta mä aina halusin lääkikseen. Lukios oli se tähtäin, että sitten kun ollaan abiturientti ja ollaan ylioppilaskirjoituksessa, niin tähdätään siihen, että ne arvosanat olisivat hyviä jossain M-kohdalla ja E-kohdalla. 

 

Mutta siinä, että tehdään niiden eteen töitä. Ja eikä tyyliä, ylppärit on ohi ja kuten mä sanoin, lääkikseen oli tavoite. Mutta nyt, etenkin bilsan jälkeen, kun tuli se B, mistä mä en ole hirveän paljon ylpeä, kun on tehty neljä kuukautta töitä, niin korttipakka on vähän sekoittunut. 

 

Nyt kun on messuissa, niin toki pääsee näkemään ja vähän juttelemaan, että mitä aloja on muuta kuin sama lääkis. Ja nyt samakin tässä, kun pystyy vähän tutustumaan tähän podcastiin. 

 

Ja mulla oli itsellä ajatus, että pitäisikö kummiski mennä sille vaikka radioalalle, tai just semmoiselle, että pääsee puhumaan asioista ja mikkiin, sanomaan sille ja kysymään ihmisiltä omia mielipiteitä asioita. Mutta nyt kun bilsa sekoitti kaikki korttipakat ja tulevaisuudessa on neljä koetta, niin se on vähän pelottavaa, että mitä nyt käy siinä. Että oli yksi tavoite ja nyt kun on kaksi koetta takana, niin nyt mieti uudestaan. 

 

[Iida] 

No mutta hei, voihan sen vähän ajatella ehkä niinkin, että se voi olla vähän niin kuin meant to be tapahtunut. Ei tiedä yhtään. Mutta siis kiva, että on paljon vaihtoehtoja, ja onneksi ei ole vielä häthätää kuitenkaan. 

 

Että saa sitten rauhassa nyt vaan kerää kaiken tiedon ja mahdollisuuden täältä Studia-messuilta. Täällä on niin monta eri alaa ja mahdollisuutta käydä tutustumassa ja sitten vähän sinne kotikoloon luettavaksi ja mietittäväksi. Että no joo, mitä vois sitä lähteä kokeilemaan. 

 

Ja tosiaan se, että ei onneksi tarvitse olla se loppuelämän ammatti vielä, niin tosiaan itselläkin on tosiaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja ja kosmetologikoulutukset alla, niin aivan eri alaa kuin nyt sitten opiskelee kulttuurituottajaksi. 

 

[Jim] 

Ja eihän tarvitse olla ihan loppuelämän työ. Voihan kokeilla monta eri ammattia. 

 

[Iida] 

Kyllä, kyllä, just näin. 

 

[Jim] 

Ja se on vaan hyvä puoli. 

 

[Iida] 

Mutta nyt tosiaan kun vaan löytää semmoisen, mikä voisi olla nyt tämän hetken mahdollisimman mielekkäin, mitä vois miettiä opiskelevansa, niin sitä kohden sitten vaan. No entäs tosiaan kun te mietitte nyt sitten näitä pikkuhiljaa, että mihinkä lähtis opiskelemaan, niin mitä asioita te pohditte siinä opiskelupaikkaa valitessa? Mitkä ois semmosia piirteitä, mitä haluais huomioida siinä hakuvaiheessa? 

 

[Jim] 

No, se on mieluisa silleen, että siellä pääsee opiskelemaan sitä, mitä nyt meneekin opiskelemaan. Ja se on kyllä aika tärkeä, että pääsee sen ympäristöön. Ja sitten, no en mä oikein tiedä. 

 

Silleen, no toivottavasti ois nyt silleen joku mukava kaupunki. 

 

[Iida] 

Kyllä, kyllä. 

 

[Jim] 

Silleen, kun kuitenkaan en mä oikein ois, vaikka joku Helsinki täällä, niin en mä oikein tottunut vielä tämmöseen isoon metropoliin. 

 

[Iida] 

Et on paljon ihmisiä ympärillä. 

 

[Vladi] 

Nyt kun tullaan semmosesta kaupungista kuin Kotka, joka on pinta-alalta pieni ja koolta pienempi. 

 

[Iida] 

Kyllä, kyllä, niin sitten yhtäkkiä ympärillä on paljon ihmisiä, niin se vaatii varmaan oman totuttelun. Mut on juuri hyviä pointteja nimenomaan, että niinku varmaan siinä on se, että vähän että on viihtyisä ympäristö ja nimenomaan se, että mitä lähtee opiskelemaan. Et se on sit semmonen mieluisa, niin sehän kanssa kyllä edistää siihen opiskeluun. 

 

No entäs sulla? 

 

[Vladi] 

Aika paljon asioita pelaa. 

 

[Iida] 

Joo. 

 

[Vladi] 

Eka on tottakai se kaupunki. Koska niinku kollegani sanoi, kaupunki voi olla iso, mutta taaskin jollekin toiset kaupungit vähän ovat liian epämukavia. Sit toiset ovat kiinnostavia, mutta niihin pääsy on aika vaativaa. 

 

Mä sanoisin varmaan kans, että se, että ala on ylipäätään kiinnostavaa. Toki monia kiinnostaa se, että siitä alasta pääsee saamaan hyvää palkkaa ja muutenkin elantoa itselleen, ja ei vain itselleen, vaan myös perheelle tulevalle tai nykyperheelle. Mut omasta mielestä, jos sä lähdetkin opiskelemaan jonnekin, niin päämotiivi ei saa olla raha. 

 

Vaan lähinnä, että sua kiinnostaa se työ, koska mä oon kuullut aika paljon tarinoita siitä, kun ihmiset lähtivät tekemään jotain töitä, mistä he ei ole hirveen kiinnostuneet, mutta lähtivät vaan sen takia, koska siitä saa hyvää palkkaa. Niin se, että se ala kiinnostaa. Ja varmaan sekin myös, että sä pystyt tekemään sitä alaa monta ja monta vuotta. 

 

Et sulle ei tule tylsää. Se on vähän niinku joku harrastus. Mä oon esim. harrastanut kymmenen vuotta uintia, ja vasta nyt lopetin. 

 

Vaikka niin pitkällä aikavälillä, että kuhan kiinnostaa. Kuhan kiinnostaa jatkaa, kehittää itseä. Pätee kaikissa, urheiluharrastuksissa sekä opiskelussa. 

 

Kuhan on motivaatiota, kuhan on asenne kunnossa, ja kuhna oikeesti kiinnostaa ala. Ja myös varmaan se, että jos sä haluutkin ulkomaillekin mennä, niin toki sun pitää ymmärtää, että siellä tulee omii vaikeuksii. Jos sä pärjäät näistä vaikeuksista, sä kohtaat ne hyvällä asenteella, ja pystyt niistä mennä yli, niin kyllä kaikki onnistuu. 

 

Kaupunki, alan kiinnostavuus ja haasteiden ylittäminen. 

 

[Iida] 

Erittäin hyvin sanottu kyllä tuohon. 

 

[Vladi] 

Mister Yappaaja. 

 

[Iida] 

Ei, mutta erittäin hyvin siis sanottu. Molemmat sanoitte tämän, että kun on se mielekäs ala, mitä haluaa opiskella, että tämä on sellainen, joka kiinnostaa ja tämä tuntuu kivalta, niin onhan se ihan erilainen fiilis sitä opiskella, kun opiskelee sellaista alaa, joka ei ihan hirveästi kiinnosta. Mutta kun tästä nyt rahaa voi saada, niin mennään tällä, ja sitten se on sellaista hammasta purren mennä etiä päin. 

 

[Jim] 

Erittäin hyvä pointti. Sitten annetaan kymmenen tonnia kuussa, mutta sitten sä tulet joka päivä töistä kotiin silleen, että… 

 

[Iida] 

Niin, niin. 

 

[Jim] 

En ole jaksanut oikein tänään. 

 

[Iida] 

Just näin, just näin. Tässä tuli aika hyvin, että mitkä asiat on tärkeitä, mutta ehkä silleen… 

 

Onko nämä teille ne tärkeimmät asiat? Mitkä asiat on tärkeitä opiskelussa? 

 

Ehkä just niin mietitään. Mitkä asiat on teille tärkeitä opiskelussa? Ei ehkä siinä haussa, vaan nimenomaan opiskelussa. 

 

[Jim] 

No, sanoisin, että… No tärkeintä on, että… Ykkönen on se, että kiinnostaa. 

 

On mielenkiintoa. On jotain, jota näkee, että sillä on merkitystä itselleen. Ja sitten, no siinä on tärkeää kuitenkin, että kunnioittaa sitä, että… No, opettajien työtä. Kun sitä näkee paljon, että varsinkin lukiossa, että moni on ihan väärillä sivustoilla ja tekee mitä haluaa. Niin mun mielestä se on tärkeää kuunnella aina ja keskittyä tunneilla. Niin kuin aina pitää olla. 

 

Ja yrittää aina antaa parhaansa, vaikka ei oo joku mieluinen aine, niin kannattaa silti yrittää. Se on tärkeetä. 

 

Siinä oppii. 

 

[Iida] 

Erittäin hyvin sanottu. Tuo on kyllä se kunnioitus ja nimenomaan tuo, että yrittää kuitenkin parhaansa. 

 

Entäs sulla?  

 

[Vladi] 

No, sanoisin vähän samat. 

 

Etenkin lukiossa ja varmaan ysiluokan lopussa näkyy se opettajien vähän epäkunnioitus, että… Juuri se sama, että kiinnostus, se on ylipäätään. Miksi sä alat opiskella jotain oppiaineita, mikä ei sua ylipäätään kiinnosta. 

 

Sä et halua yhdistää näitä oppiaineita sun elämään. Miksi sä alat opiskella sitä? Juuri vähän miettiä, että mitkä oppiaineet sua kiinnostaa. 

 

Ja jos sua kiinnostaa, niin ooks sä valmis tekemään duunia? Koska opiskelu ei koostu vain pakollisista, ainakin lukiossa, mutta myös valinnaisista ja se varmaan on myös ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Siellä on pääaineet ja sivuaineet. 

 

Ja jos sulla on kiinnostava pääaine, niin ooks sä oikeasti valmis tekemään töitä, vaikka tapahtuisikin epäonnistumiset ja kaikki tällaiset alakanttiin olevat menot. Ja mä sanoisin myös sen, että kunnioitusta, koska lukiossa kaikissa oppilaitoksissa on eri kulttuuriset ihmiset. Suomalaiset, venäläiset, ruottalaiset, ukrainalaiset, kaikki. 

 

Ja jos me kunnioitetaan jokaista tasa-arvoisesti, myös opettajia ja oppilaita, niin opiskelusta tulee kivaa, asioita ymmärretään paremmin sekä mä sanoisin myös sen, että kolme tai viisi vuotta riippuu, mitä sä opiskelet, menee nopeammin ja kivemmin. Että ei tule semmoista lopussa häpeämistä, että miksi mä lähdin tänne tai miksi mä aloitin tätä nyt, kun tämä ei ole kiinnostavaa. 

 

Ja myös varmaan se, että älä ota kaikki tosissaan. Jos tapahtuukin, että yksi oppiaine tai kurssi menee alakanttiin, älä luovuta. Mä voin sanoa omasta kokemuksestani, että mä en tiedä kuka näitä podcasteja kuuntelee, yläkoululaiset tai lukiolaiset, ketkä on vasta aloittaneet. 

 

Esimerkiksi mulla on itsellä ollut aika paljon alakanttiin nämä opiskelut. Mulla oli joskus kasit jopa pitkästä matikasta, yllättävää. Sitten välillä oli tippunut vitosia, kutosia ja jopa hylättyjä tuli. 

 

Vaikka on tapahtunut tommoset alakanttiin menot, että meni vähän huonommin, niin tee töitä. Älä luovuta, tee töitä ja tee parhaasi. Koska kurssikokeet ei kerro sun taidosta, vaan ylppärit. 

 

Ja on ollut monet semmoiset tapaukset, että sä sait kurssist vitoset, kutoset, jopa neloset, mutta sitten ylppäreissä, se momentti, sun loistohetki tapahtuukin ja tuleekin M tai E tai jopa L. Ja sit sä saat kunniaa ja stipendejä ja hyvää mieltä. 

 

Mitäs nyt vaan saa. Että ei luovuta. 

 

[Iida] 

Erittäin hyviä pointteja tuli kyllä tuostakin. Molemmilla oli just tämä, että ei saa luovuttaa, vaan nimenomaan tsempataan siihen loppuun asti. Että vaikka välillä nyt meneekö joku vihkoon, niin ei se haittaa. 

 

Siihen ei kuitenkaan koko opinnot luojalle kiitos kaadu, vaan sitten vain yritetään uudestaan ja etiä päin. Ja yleensä ainakin kouluissa varmasti ne opettajat haluaa nimenomaan, että sä onnistut ja pääset etiä päin. Ne ei halua sulle pahaa, vaan nimenomaan hyvää. 

 

Että siitä saa sitten itsellensä kivan kokemuksen ja kivan muiston. Mutta ei mulla muuta kuulkaa kuin kiitos ihan hirveästi teidän mielipiteistä ja teidän näkemyksistä ja asioista. Mun mielestä oli teidän kanssa erittäin mielekästä keskustella ja erittäin hyviä näkökulmia tuli täältä. 

 

Ei mitään muuta kuin hei, nauttikaa messuista. Vielä mennään tämä päivä ja mä pidän teille peukut ja kaikki pystyssä ja sormet ristissä, että löydätte sen mielekkään opiskelupaikan ja pääsette nimenomaan sitä omaa alaa päin. 

 

Kiitos teille!