SeAMK TALK: Kulttuurituottajan opinnot SeAMKissa
[Annemari Keltamäki]
Tervetuloa taas SeAMK TALKin pariin. Me ollaan täällä Studia-messuilla Helsingissä tällä hetkellä. Messut on nyt ekaa päivää käynnissä, tässä tiistai-iltapäivänä tätä äänitellään ja kohta on eka messupäivä ohitte. Mä olen Annemari Keltämäki, olen tuossa SeAMKin markkinoinnissa töissä. Mulla on tässä kaksi vierasta, joiden kanssa yhdessä jutellaan vähän kulttuurituottajan opinnosta. Ketäs täällä mulla onkaan?
[Iida Latvala]
No moikka moi! Mun nimi on Iida Latvala.
[Tiia Alkkiomäki]
Heippa! Mun nimi on Tiia Alkkiomäki.
[Annemari Keltamäki]
Me kaikki kolme ollaan itse asiassa opiskeltu SeAMKissa kulttuurituottajiksi, tai tällä hetkellä opiskellaan. Mä voin vaikka tästä vähän aloittaa ja esitellä. Mä olen aloittanut opinnot vuonna 2019 ja valmistuin sitten keväällä 2023 kulttuurituottajaksi SeAMKista. Eli nyt jo vähän yli vuosi aikaa, ollut sitten työelämässä sen jälkeen.
Mitenkäs Iida?
[Iida Latvala]
No siis mähän olen ihan vasta aloittanut, elikä ensimmäistä vuotta mennä. Mun pitää oikein ruveta miettimään apua, että koska mä sinne pääsin.
Mutta ihan tässä kolmisen, nelisen kuukautta sitten vasta suurin piirtein aloittanut. Ihan vasta alku taipaleella mennään.
[Tiia Alkkiomäki]
No mä olen aloittanut opintoni silloin vielä, kun dinosauruksia oli täällä. Eli vuonna 2011 ja muutama vuosi työelämääkin on ehtinyt opintojen jälkeen jo olla takana.
[Annemari Keltamäki]
Joo. No mitenkä me päädyttiin sinne? Meillä on ehkä vähän erilaiset taustat, että mitä kautta me ollaan tultu SeAMKiin. Tiia, mitenkäs sä päädyit SeAMKiin?
[Tiia Alkkiomäki]
Hyvä kysymys. Mä oon kotoisin Hämeenlinnasta ja mulla ei ollut minkäänlaisia suhteita, siteitä mitään Seinäjokea kohtaan. Mulla oli varmaan vain nuoren naisen avoin mieli, että olisi kiva asustella jossain muualla kuin siellä Hämeenlinnassa tai Kanta-Hämeessä. Ja saman ajatuksen voimin jätin hakematta paikkoihin, mihin usein tuolta Kanta-Hämeestä haetaan. Eli Helsinkiin tai Tampereelle. Ja hain Seinäjoelle kulttuurituotantoa opiskelemaan. Mua kiinnosti mediatuottaminen. Mä oon ollut aina hyvä kirjoittamaan ja mua on kannustettu siihen suuntaan. Ja olin kiinnostunut hirveästi, vaikka toimittajan ammatista, joskin pelkkä toimittajan tutkinto tuntui siinä vaiheessa liian kapealta. Löysin tämän kulttuurituotannon koulutuksen ja silloin, korostan tähän esihistorialliseen aikaan, siellä oli vielä eri suuntautumisvaihtoehtoja. Löysin sieltä mediatuottamisen ja siihen hain. Silloin ainakin oli vielä valintakokeet, jotka kestivät päivän ja vierailin siellä. Päivä oli mukava ja antoisa. Ja sitten vielä kesällä koitti kotiin kirjojen, jonka mukaan ovet avautuivat Seinäjoen ammattikorkeakouluun.
[Annemari Keltamäki]
Mä aloitin tosiaan silloin 2019 ne opinnot. Silloin ei enää ollut näitä suuntautumisia. Jos nyt oikein muisti pelaa, niin vielä vuotta aiemmin, 2018, ne oli. 2019 ei enää ollut. Nykyään kaikista tulee kulttuurituottajia ja tapahtumatuotanto on se suurin puoli. Mä päädyin SeAMKiin sillä tavalla, että mä oon itse Seinäjolta kotosin ja me ollaan yläasteelta käyty tutustumassa SeAMKiin.
Muistan, että me ollaan käyty siellä kulttuurin studiolla. Sitä varmaan kutsuttiin jokseenkin toiseksi ja siellä oli semmoinen VR-lasisetti. Siellä olisi ihan se kunnon lasiseinä ja lasilattia. Siellä vierailtiin ja käytiin varmaan tarkkaamossakin vähän katsomassa editointikoneita.
Silloin mietin, että se voisi olla kiva. Ja sitten aika moninaisten vaiheiden jälkeen kävin yläasteen ja sitten lukion, pidin muutaman välivuoden. Vähän mietin mihinkä haen, tein töitä ja sitten pääsin sinne kulttuurituottajaksi. 2019 aloitin. Niin kuin sanoitkin, niin yksipäiväiset pääsykokeet oli sinne. Ja vaikka jännitti aika paljon, niin kyllä siitä on myös hauskat muistot. Oli se ihan kiva päivä. Ei mitenkään semmoinen ylitse pääsemätön ollut. Ihan mukava päivä oli. Sieltä sitten opinnot alkoi 2019 syksyllä. Mitenkäs Iida?
[Iida Latvala]
Oikein piti muistella, että mitenkäs sinne loppuviimein päätyi. Mä olen opiskellut alunperin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Ja mulla oli ihan semmoinen varma visio, että mä tykkäsin käydä leireillä. Mä olin tosi paljon ohjaajahommissa ja semmoisissa. Ja mä ajattelin, että se on se mun juttu.
Sitten jossain vaiheessa mietin, että on tämä ihan kiva. Mutta en tiedä, onko tämä välttämättä semmoinen, mitä haluaisi tehdä työksensä tulevaisuudessa. Sitten oli vähän semmoinen niin sanotusti hukassa oloaika.
Mä vaihdoin sitten alaa ja mä hain kosmetologiksi. Sieltä sitten valmistuneena mä päätin, että no jaa. En mä nyt tiedä, että on tämäkin kiva.
Mutta ei tämäkään oikein natsaa, eikä tunnu sellaiselta omalta. Kauan aikaa sitä mietin, että mikä se voisi olla se mun juttu. Ja mä oon itse kanssa Seinäjoelta kotosin.
Mutta mä en tiennyt siis rehellisesti, että Seinäjoella pääsee opiskelemaan kulttuurituottajaksi. Ja tämähän tuli sitten loppujen lopuksi, että rakas äitini sanoi, että oletko muuten tiennyt, että pääsisit opiskelemaan tällaiseksi Seinäjoella. Ja mä olin siis itse ollut tosi paljon tapahtumissa jollakin lailla hommissa, että olen tehnyt juontokeikkaa, somepromo hommia. Tiesin, että jollakin lailla mä haluaisin olla osa näitä tapahtumia jatkossakin, että jotakin haluaisin päästä tekemään. Ja tosiaan rakas äiti vinkkasi, että hei, hae tänne kouluun, että voi olla semmoinen oma ala. Sitten sinne hain ja päivän mittaiset pääsykokeet jännitin ihan sairaan lujaa. Se oli jotenkin semmoinen jännä, kun yleensä ajattelee, että pääsykokeisiin on se joku, miten valmistaudut, että on joku semmoinen ennakkomatsku, joka täytyy lukea tai jotakin.
Nyt ei ollut mitään. Niin sekin vielä laittoi jännittää enemmän, että apua, ei mulla ole mitään materiaalia, että miten mä osaan varautua. Mutta ihan törkeen kiva oli kuitenkin pääsykoepäivä. Vaikka jännitti, eikä hirveästi sen kummemmin muistikuvia ole sen takia, mutta onneksi hain. Ja kiitos tosiaan vielä mammalle tästä, että vinkkas.
[Tiia Alkkiomäki]
Täytyy sanoa, että kyllä mullakin äiti oli hieman asialla. Silloin kun se valintakoe touhu tuli, että kutsu sinne. Niin en mä ollut lähdössä sitten enää Seinäjoelle.
Mutta äiti pakkas mut autoon ja me lähdimme viettämään vähän tyttöjä viikonloppua tai alkuviikkoa, mikä päivä se nyt olikaan Seinäjoella ja yövyttiin Sokos Hotel Lakeudessa.
Sitten minä kävin vähän hoitamassa valintakokeita välissä.
[Annemari Keltamäki
Hyvä teidän äitinne, että on teille mainostanut tätä. Haluatko sinä Tiia vielä kertoa, että minkälainen tausta sinulla oli ennen SeAMKia? Mitä sinä olet opiskellut?
[Tiia Alkkiomäki]
Minä olen ekalta tutkinnoltani vaateartesaani. Vaatteet, pukeutuminen ja muoti on kiinnostanut. Päädyin sitten niihin opintoihin. Mutta tiedostin, että ehkä siitä ei sinänsä tai sellaisenaan ura urkene. Tein siis samalla ylioppilastutkinnon eli tein kaksoistutkinnon ja sen voimin sitten hain SeAMKiin.
[Annemari Keltamäki]
Eli aika erilaiset polut kyllä meillä kaikilla, että mitä kautta ollaan päädytty Seinäjoelle ja SeAMKiin. Mutta se on ihan kiva. Mä valmistuin tosiaan 2023. Ennen jo valmistumista sain aloittaa työ SeAMKin viestinnän ja markkinoinnin tiimissä. Olin tehnyt harjoittelun sinne keväällä 2022 ja sitten 2023 oli sellainen tilanne, että siellä tarvittiin työntekijää ja sitten mut soitettiin sinne mukaan tiimiin. Olen nyt siitä asti ollut. Mitä siitä nyt tulee? Puolitoista vuotta, vähän yli olen ollut siellä hommissa suunnittelija nimikkeellä.
Käytännössä siis hoidan SeAMKin somekanavia ja järjestän joitakin tapahtumia, olen niissä apuna. Ja teen esimerkiksi audiovisuaalisia tuotantoja. Elikkä striimauksia, videokuvauksia, editointia ja tämmöistä. Elikkä mulla on ollut nyt vaikka ihan vasta vähän aikaa ollut työelämässä, niin aika selkeä tämmöinen, että mitä on tehnyt. Mitenkäs Tiia, mitä sä sitten sen jälkeen kun sä valmistuit, niin mitä sä teit?
[Tiia Alkkiomäki]
Mulla oli siitä nyt pitkiä jo ajatuksissa, että kyllä mä haluan sen maisteritutkinnon nyt kuitenkin tähän tehdä. Aloin sitten selvitellä, että mitä vaaditaan siihen, että ammattikorkeakoulusta pyyhältää yliopistoon. Ja tietyn alan mihin hain viestintätieteisiin, niin alan perusopinnot piti tehdä. Ne mä tein sitten ihan näitten Seinäjoki opintojen ohessa. Vuoden verran siihen vierähti. Ja olin hakukelpoinen ihan naapuriin kuulkaas Vaasan yliopistoon, koska se siinä ihan vieressä oli. Laitoin hakupaperit sinne menemään ja pääsin sinne viestintätieteitä sitten lukemaan. Lueskelin ne aika nopsaa siinä, puolitoista vuotta meni. Kirjoittelin gradun ja valmistuin. Kävin välissä vähän Helsingissäkin asustelemassa, opetus- ja kulttuuriministeriössä töissä. Ja just kun mä valmistuin, niin sitten mä sain työpaikan Vaasan yliopistolta. Eli mulle kävi vähän niin kuin Annemarille, eli tämä opinahjo ottikin omakseen. Sillä tiellä olen edelleen. Eli mä olen Vaasan yliopistossa markkinointiasiantuntijana ja vastaan kaikista kotimaan hakijamarkkinointiin liittyvistä asioista. Eikä siinä vielä kaikki. Aikani kun olin siellä yliopistolla ollut ja seurannut sitä akateemista uraa viereltä katsoin, että kyllä ihmiset tutkivatkin itse asiassa kaikenlaisia juttuja. Ja tuo tutkijan elämä voisikin olla kiinnostavaa ja voit itse paljon vaikuttaa siihen, mitä juttuja tutkitaan. Korona teki meille kaikille ehkä jotain ja mulle se teki sen, että minä sain idean myös alkaa tehdä väitöskirjaa. Mä keräsin tutkimussuunnitelman ja nyt olen matkalla kohti kauppatieteiden tohtorin tutkintoa.
[Annemari Keltamäki]
Onpa siistiä. Aivan kyllä ehkä erilainen polku, mitä sillä lailla voiko sanoa normaalisti on. Eli olet selkeästi lähtenyt jatko-opintoihin tuonne yliopiston puolelle.
[Tiia Alkkiomäki]
Miettikää, amiksestakin voi lähteä tekemään väikkäriä.
[Annemari Keltamäki]
No mutta niin se on. Ei pidä tyytyä siihen, mikä ehkä on ns. normaalia, vaan kannattaa lähteä tuolla lailla vähän kokeilemaan siipiään, että mihinkä se riittää.
[Tiia Alkkiomäki]
Meillähän on Suomessa niin upea korkeakoulurakenne, että voit itsekin muuttaa suuntaan ihan missä vaiheessa tahansa. Ja nyt kuka tätäkin kuuntelee, vaikka olisi siellä amistaustaisena tai muuta, eikä olisi ihan ehkä suora väylä just tähän kulttuurituotantoon, niin kyllä reittejä löytyy.
[Annemari Keltamäki]
Joo. Tosi kiva. Mitenkäs Iida, tiedäksä jo tässä vaiheessa?
Nyt on huikeat neljä kuukautta vai kolme kuukautta opintoja takana, niin tiedätkö sä, mikä sun tulevaisuuden urapolku voisi olla?
[Iida Latvala]
Se oli hauska, että silloin kun mä hain tänne ja mulla oli se tietty käsitys siitä, että mikä se kulttuurituottajan homma on. Se oli nimenomaan se, mitä oon tehnytkin. Elikkä tapahtumissa jollakin lailla tuottamassa sitä. Tai justiinsa kun on tehnyt niitä juontohommia, että varmaan sellaisia hommia jatkaa jotenkin isommin.
Sitten kun tosiaan nuo opinnot alkoi ja sitten kun huomasin, että kuinka paljon siellä oikeasti onkaan niitä vaihtoehtoja. Sitten kun tosiaan opinnoissa ollaan opiskeltu eri niitä vaihtoehtoja, niin sitten on ollut vähän silleen, että itseasiassa mä pidän nyt kaikki ovet auki. Tässä on tullut paljon mielenkiintoista ja semmoista, joka voikin ehkä olla semmoinen uusi suunta. Niin mä pidän vielä auki. Mutta mä myös vähän innostuin, kun mä kuulin, että kulttuurituottajassa on tämä ylempi ammattitutkinto. Voi olla, että mä jossain vaiheessa ainakin sinnekin voin innostua lähtemään.
[Annemari Keltamäki]
No joo, kyllä. Täytyy itse asiassa sanoa, että mä olen nyt myös miettinyt, kun olen tosiaan jonkun aikaa ollut jo työelämässä ja nyt olisikin kevään yhteishaussa sitten kulttuurituottajan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Katsotaan haenko vai jääkö johonkin tulevaisuuteen. Ei ehkä vielä tähän ainakaan kouluttautuminen jää, mutta katsotaan mihinkä tulevaisuus vie. Meillä nyt on vähän eri aika jo opinnoista takana tai opinnot vasta menossa, niin mikä on ollut parasta opinnoissa? Joku yksi juttu. Mä voisin vaikka itse asiassa aloittaa. Mä kyllä tykkäsin siitä, kun enää ei suuntauduta mihinkään tiettyyn juttuun kulttuurituotannon tutkinnossa. Meistä kaikista tulee kulttuurituottajia. Mä tykkäsin kumminkin siitä, että vaikka eniten meillä oli ehkä niitä tapahtumatuotannon opintoja ja siihen liittyviä opintoja, niin pystyi kumminkin tämmöisten työpajaopintojen ja vapaasti valittavien opintojen avulla valita vähän. Mua kiinnosti audiovisuaalinen tuottaminen, eli videoiden suunnittelu, kuvaaminen, editointi, podcastien äänittäminen ja editointi. Niin mä sitten otin semmosia kursseja enemmän. Ehkä parasta oli se kumminkin vapaus luoda semmoinen oma koulupolku, mikä sopii just mulle. Jotkut mun luokkakaverit ottivat ihan eri juttuja ja tekevät nykyään työelämässä ihan eri juttuja, mitä sitten itse. Vapaus valita, se oli kyllä ehkä paras juttu. Mitenkäs Iida?
[Iida Latvala]
Kauhea, kun mä jäin miettimään, että yksi juttu. Mä en osaa päättää yhtä juttua.
No joo, ei. Mun teki mieli kanssa sanoa tuo sama, että siitä mä olen ihan hirveästi tykännyt, kuinka laajalti oikeasti pystyykään valita sitä, että mistä kiinnostuu. Mutta jos pitää nyt tähän mennessä se yksi kurssi sanoo, mistä mä olen eniten innostunut, niin se on se visuaalinen suunnittelu. Elikkä tämmöistä graafista suunnittelua ja semmoista. Mä olen jotenkin siihen aivan hurahtanut. Alun perin mä ajattelin, että ei se ole yhtään mun juttu, mutta sitten kun sitä päästiin vähän opiskelemaan, niin sitten mä jotenkin vallan innostuin siihen.
[Annemari Keltamäki]
Joo, onpa kiva kuulla.
[Iida Latvala]
Jos pitää yksi kurssi sanoa, niin sitten mä valitsen sen.
[Annemari Keltamäki]
Joo, se on hyvä valinta. Mitenkäs Tiia?
[Tiia Alkkiomäki]
Meillä tehtiin opiskeluaikana tosi paljon projekteja ja meidän projektit pyöri nimenomaan sen audiovisuaalisen tuotannon äärellä, koska me oltiin silloin näitä mediatuottajaopiskelijoita. Mua ei sinänsä editointi tai kuvaaminen, eikä oikeastaan äänikään kiehtonut, mutta useinhan tuotantoihin tarvittiin juontaja ja sain aina sen pestin ja käsikirjoittaminen kiehto. Oikeastaan vasta viime vuosina mä oon pystynyt myöntämään itselleen, että mun mielestä on aika kiva olla siellä kameran edessä. Tämä on ehkä jotain tämmöistä suomalaista vaatimattomuutta, että en minä haluan olla missään edessä ja ei minua kuvata. Mä tajuan, että on oikeasti paljon ihmisiä, joilla se on iso kynnys olla siellä kameran edessä tai antaa kasvonsa, niin kyllä kai sitten sellaisiakin tarvitaan, jotka tykkää esiintyä. Pitkään olin myös sitä mieltä, että oikea toimittaja on vain kirjoittava toimittaja.
Mutta kyllä tässä vuosien varrella olen tullut toisiin ajatuksiin, että kyllähän sitä viestintätyötä voisi tehdä myös ihan naamalla, äänellä ja kuvalla. Myös opiskelutovereista oli kivaa se, tai heissä oli hyvä piirre se, että oli sitten taas tyyppejä, mitkä olivat todellakin innostuneita kuvaamisesta tai äänestä, tai halusi istua tuntikausia editissä. Jokaiselle löytyi oma rooli ja sai rakentaa itse valitsemansa asiantuntijuutta sen tietyn asian äärellä.
[Annemari Keltamäki]
Toihan on hyvä, että tavallaan teillä meni sitten tuolla lailla, että löytyi vähän jokaiselle jotakin. Ehkä se on just tämmöinen, että moni ei tykkää esiintyä. Niin hyvä, että meitä löytyy myös sellaisia, jotka uskaltaa ja haluaa tehdä sitä. Mikä on sitten ollut hyödyllisin asia, mitä olet oppinut koulussa, joka on sitten nyt tähän elämäntilanteeseen just hyvä? Eli vaikka sitten siellä työelämässä tai mihinkä ikinäkään. Mikä hyödyllisin asia, koulussa opittu asia? Haluatko Tiia jatkaa?
[Tiia Alkkiomäki]
Voin tuosta muutaman sanoa. Eli nyt kun työskentelen tuolla hakijamarkkinoinnin parissa ja mun työnkuvan kuuluu paljon nyt sitten kirjoittamista ja ehkä vähän esiintymistäkin, mutta myös tapahtumia ja tarjouksien käsittelyä ja kyllähän me markkinointikäyttöön tehdään vaikka niitä videoita. Niin vitsi, että on muuten kiva, kun on tajunnut sitä videokässärikieltä. Mä tiedän, mitä on kuvakäsikirjatus, mä tiedän, mitä on synopsis ja muut. Kyllä niistä audiovisuaalisista opinnoista oli hyötyä, vaikkei se itse tekeminen opiskeluaikoina ollut kaikista eniten lähellä mun sydäntä. Yhtenä elämäni relevanttina juttuna haluan nostaa, että tapasin myös puolisoni Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja nyt 11 vuotta olemme olleet yhdessä ja aika monta vuotta jo naimisissakin.
[Annemari Keltamäki]
SeAMK tuo yhteen ihmisiä. Onpa ihana kuulla.
[Tiia Alkkiomäki]
Vinkkinä vaan kaikille hakijoille.
[Annemari Keltamäki]
Niin joo, kannattaa tätä myös miettiä siinä, kun miettii, että mihinkä hakee opiskelemaan. Mikä Iida sun mielestä nyt on ollut hyödyllisin juttu tähän mennessä?
[Iida Latvala]
Nyt on tullut hirveä määrä siinä mielessä infoa, että oma katse on ehkä laajentunut tästäkin alasta hirveästi, että mitä kaikkea oikeasti voikaan tehdä. Niin siinä mielessä ehkä on ollut myös se.
Kyllä mä huomaan myös, että nyt kun on jossain tapahtumissa mukana, niin sitten ehkä alkaa olemaan semmoista omanlaista opiskelijasilmää. Helpommin rupeaa ehkä katsomaan, että tätä me ollaan opiskeltu, että missä näkyy jotakin logoja.
Huomaan, että ei enää ehkä siinä mielessä ole normaalisti jossakin tapahtumissa. Haluaa vähän katsoa, että okei, niin tämän voi tehdä näinkin.
[Tiia Alkkiomäki]
Siis toi pahenee vaan vuosia myötä. Sä et voi minkäänlaisesta kulttuurisesta tuotannosta nauttia. Itse asiassa nyt kun sanoit. On sitten musiikkia, sä mietit miten tää on tuotettu, miten nuo lavarakenteet toimii. Jos sä katsot jotain ohjelmaa, sä mietit, kuinka monta kameraa tuossa on.
[Annemari Keltamäki]
Se vaan pahenee tai paranee, kummin se nyt ottaa, mitä pidemmälle tässä elämässä menee.
[Iida Latvala]
Nimenomaan, mutta ehkä tähän asti, kun itselläkin on opinnot vasta tosi alussa, mutta silleen, että mistä mä oon hirveästi tykännyt, että me ollaan ruvettu heti tekemään tuotantoa, niin se, että on laitettu saman tien tekemään oikeasti kunnolla. Mä oon tykännyt siitä, koska mähän vältän esimerkiksi budjetin suunnittelua ihan hamantapaan asti, mutta sitten kun se lyödään silleen, että tässä on tämä budjetti ja tämä pitäisi suunnitella, että kuinka se tehdään, niin kyllä mä oon ollut oikeasti aika tyytyväinen, että nyt pitää oikeasti tämä miettiä. Itsekin on tehnyt kevyt yrittäjänä hommia, niin voin sanoa, että ehkä toisesta vinkkelistä katsoo kaikki nuokin asiat, että no joo, ehkä nää on ihan järkevää miettiä ja suunnitella.
[Annemari Keltamäki]
Joo, kyllä. Mulla ei ollut ehkä semmoista selkeää, että vaikka mua kiinnosti se audiovisuaalinen tuottaminen, niin mua kiinnosti myös sitten se tapahtumatuottaminen. Mä vähän siinä pelkäsin just ennen valmistumista, että on tosi jotenkin semmoinen sekalainen setti nyt, että mä osaan vähän kaikkea, mutta mä en ole missään ehkä semmoinen, että mä en ollut aivan pro niissä AV-jutuissa tai aivan täydellinen tapahtumatuottaja.
Sitten mä vähän mietin, että voi vitsi, että mihinkähän mä nyt sitten haen töihin, että mihinkä suuntaan mä lähden. Ja sitten ihan täydellisesti tuli tämä, että pääsin SeAMKille töihin. Ja nyt mä saan hyödyntää päivittäin kaikkia niitä juttuja, mitä mä oon oppinut koulussa. Ja nimenomaan mulla on siis semmoinen paketti, että mulla on niitä AV-tuotantoja, että mä saan tehdä niitä, saan viikoittain hyödyntää niitä opittuja juttuja kuvauksissa, editointijutuissa, tämmöisissä. Ja sitten myös vastapainoina mulla on niitä tapahtumatuotannon juttuja, eli mulla on muutamia ihan omalla vastuulla, tämmöisiä esimerkiksi virtuaalivierailuja ja sitten apuna muissa tapahtumissa. Niin ehkä hyödyllisin oli se, että mä otin just niitä opintoja, mitkä mua kiinnosti, niitä kursseja, mitkä mua kiinnosti, ja sitten siitä tuli semmoinen täydellinen paketti, jolla mä sitten sain työpaikan, jossa mä saan tehdä just niitä juttuja, mitkä on mulle oikeasti kivoja ja missä mä oon hyvä.
Niin semmoinen ehkä oli kyllä tosi hyvä ja meni aivan niin kuin just pitikin.
[Tiia Alkkiomäki]
Siltä se kuulostaa.
[Annemari Keltamäki]
Joo, se on kyllä justiin näin. Me ollaan tässä nyt jo tovi puhuttu. Hyvin on aika rientänyt ja täällä messut on edennyt ja pikkuhiljaa tässä ehkä noin vähän yli puolen tunnin päästä rupeaa eka messupäivä hiljenemään.
[Iida Latvala]
Kattos, kello on jo noin.
[Annemari Keltamäki]
Joo, nopeasti on mennyt aika tässä hyvässä porukkassa.
Voitaisiin vähän tässä nyt sitten lopetella tätä podcastia. Haluatteko vielä sanoa jotain yleisesti meidän kuuntelijoille SeAMKista, Seinäjoesta, opiskelusta, jotakin tsemppejä tai terveisiä?
[Iida Latvala]
No vaikka, jos täältä päästä aloitetaan, niin ehdottomasti suosittelen kyllä SeAMKia ja ylipäänsä Seinäjokea. Hirveän kiva opiskelukaupunki. Silleen, että ei ole liian iso, ei ole liian pieni, kaikki on siinä lähellä. Ja tosiaan SeAMK kampuksena on hirveän mielekäs olla. Ja opettajat siellä on aivan super ihania, että kaikki siellä kyllä tsemppaa ja haluaa, että sulla menee hyvin ja voit hyvin ja opinnot sujuu mukavasti. Niin kyllä sen huomaa niistä siellä kaikista, että kaikki haluaa vaan sulle, että nämä opinnot menee just niin kuin sä haluat ja sun tavalla. Kyllä mä voin sen puolesta ainakin suositella kyllä lämpimästi, että tervetuloa kaikille.
[Tiia Alkkiomäki]
Ton yhteisöllisyyden kyllä tunnistan. Mä muistan, että jokainen opettaja tiesi sun nimen tai mitä sä opiskelet, että sitähän ei ole kovin suuressa korkeakoulussa. Yhteisöllisyys oli siis vahvasti läsnä. Ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun kampus on rakas paikka edelleen. Joka kerta kun Seinäjoella vieraillaan, niin meidän pitää ajaa Framin ohi sekä käydä jokainen mun opiskelijakämppä katsomassa, että onko ne siellä paikoillaan.
[Annemari Keltamäki]
Oikein, oikein. Kyllä vaan. Ne oli hyvät loppusanat ja terveiset tähän. Iso kiitos kaikille, ketkä kuuntelitte tämän. Toivottavasti saatiin annettua teille sisäpiiritietoa kulttuurituottajan tutkinto-ohjelmasta. Toivottavasti kiinnostuitte tästä. Kannattaa myös käydä tsekkailemassa, jos oikeasti kiinnostuitte meidän nettisivuja ja somea. Sieltä löytyy paljon juttua ihan yleisesti ja myös tästä kulttuurituottajan tutkinto-ohjelmasta. Toivottavasti nähdään ensi syksynä teidät SeAMKissa koululla. Me mennään tuonne jatkamaan messupäivää. Kiitos kun olitte mukana ja törmäillään taas.