SeAMK Radio: Opiskelijaelämää ja opintoja Seinäjoella
[Haastattelija]
Ollaan saavutettu tänne Frami F:n aulaan äänittämään SeAMK Radiota. Eli ollaan tänne omiin pikku kätösin kannettu äänityspöytä ja odotetaan, että ihmisiä saapuisi meidän kanssa keskustelemaan vähän opiskelijaelämästä ja opiskelijatapahtumasta. Ja tänne paikalle onkin saapunut ensimmäinen opiskelija.
Mikäs sun nimi on?
[Jonna]
Mun nimi on Jonna Jalava.
Mitäs alaa sä opiskelet?
Mä opiskelen kulttuurituottajaksi.
[Haastattelija]
Ootko nyt monennella vuodella?
[Jonna]
Mä oon ensimmäistä vuotta nyt.
[Haastattelija]
Mitä sä oot viihtynyt täällä Seinäjoella?
[Jonna]
Oon kyllä viihtynyt, että ihan uusi kaupunki, mutta oon tullut hyvin tutuksi.
[Haastattelija]
Mistä päin oot kotosin?
[Jonna]
Mä oon Satakunnasta tuolta Harjavallasta.
[Haastattelija]
Miksi juuri SeAMK?
[Jonna]
Vähän tämän alan perässä, että tätä pystyy opiskelemaan täällä tai Helsingissä. Oli ne kaksi vaihtoehtoa. Tänne sitten hain ensimmäisenä, että tämä oli mulle parempi kuin se Helsinki.
Ja sitten pääsin.
[Haastattelija]
No niin, hei. Ihana kuulla ja hyvä, että oot täällä.
Mitä tuo ensimmäinen vuosi on pitänyt sisällään?
[Jonna]
Ensimmäinen vuosi on pitänyt sisällään hirveästi kaikkea uutta, mistä oon tykännyt.
Mulla on ollut tämä ala ihan, että en oo tiennyt, mitä tuun tekemään. Niin on ollut hienoa nähdä ja saada käsityksen, mitä tämä on. Ja enemmän kaikkea audiovisuaalista ja miten tehdä mainoksia.
Kaikkea tällaista uutta ja kivaa on ollut, niin oon tykännyt.
[Haastattelija]
Miten silloin, kun koulu alkoi, niin oliko teillä paljon ryhmäytymisiä tai kokoontumisia luokan kesken? Oliko tuutorit paikalla?
[Jonna]
Eka viikko oli melkein heti pelkkää ryhmäytymistä. Sitten meillä oli paljon kursseillakin. Tehtiin ryhmässä ja tehtiin koko porukalla.
Tutustuttiin omaan luokkaan ja siihen sai hyvin tutustuttua. Ennen kuin meitä jaettiin pienempiin ryhmiin. On tullut moni tutuksi sen kautta, että välttämättä ei olisi muuten tullut.
Se on ollut tosi kiva. Tuutorit ovat olleet tosi avuliaita ja auttaneet. Meillä oli kutu-leiri alussa.
Siellä ryhmäytyi hyvin ja tutustui kaikkiin. Nytte on päässy tutustumaan myös eri vuosiluokkiin hyvin. Se on ollut kiva.
[Haastattelija]
Miten opiskelijatapahtumat? Oletko käynyt niissä?
[Jonna]
On kyllä tullut käytyä.
Ei ehkä ihan jokaisessa, mutta kyllä hyvin paljon on tullut käytyä täällä. Juuri keskiviikkoisin kun on. Tai sitten muualla Suomessa myös.
[Haastattelija]
Itsekin muistan, olen kolmannen vuoden kulttuurituottajaopiskelija kanssa, eli samalla alalla. Muistan, että varsinkin ensimmäisenä ja toisena vuonna kävin tosi paljon noissa. Nyt se on ehkä pikkuhiljaa alkanut hiipua.
Minä kävin jokaisessa.
Mä en voinut skipata mitään. Sitten välillä on tosi siis, että on paljon porukkaa, mutta sitten on niitäkin, että ei ole porukka lähtenyt. Minusta tuntuu, että siihen vaikuttaa se,
ainakin meillä oli silleen, että jos ne on kutujen järkkäämät bileet, niin pitää kannustaa omiaan. Me mennään aina niihin. Aina niihin, ainakin omiin.
Kyllä on tullut käytyä silti muidenkin paljon. Mutta aina omissa ja muillekin. Hei, tulkaa nyt.
Mukaan nyt vaan. Saa helposti ympäri puhuttaa muitakin ihmisiä.
Mitä vapaa-ajalla koulun ohella teet? Onko harrastuksia?
[Jonna]
Minä olen vanha jääkiekon pelaaja, mutta lopetin jääkiekon, kun muutin tänne.
SeAMKilla on ollut omia liikuntavuoroja. Olen niitä hyödyntänyt tosi paljon. On viikoittain tullut käytyä.
Sitten käyn kuntosalilla aina välillä, mutta ei oikein muuta.
[Haastattelija]
Mainitsitkin SeAMKin liikuntavuorot, nuo SAMO Sportsin järkkäämät.
Missä niissä on tullut eniten käytyä?
[Jonna]
Eniten on tullut käytyä torstaisin sählyssä. Ja sitten muutaman kerran lentopallossa.
Joo. Se on ollut semmoinen… Menee jääkiekkokategoriaan vähän samantyylinen.
Se on sellainen close enough. Ei silti close, mutta kuitenkin.
[Haastattelija]
Joo, pitää itsekin tulla salibandyyn testaamaan joku kerta.
[Jonna]
Todellakin, todellakin. Ja sitten maanantaisen on ollut pipolätkää, niin olen siellä käynyt, mutta en montaa kertaa.
[Haastattelija]
Eikö siitä ollut juuri tämä turnauskin hetki sitten?
[Jonna]
Joo, taisi olla tuossa tiistaina.
[Haastattelija]
Mutta sinä et ollut siellä mukana?
[Jonna]
En, en minä sitten mennyt. En minä sitten saanut oikein joukkuetta kasaan.
Enkä minä sitä ajatellut yksin mennä, niin mä sit seurasin. Ehkä ensi vuonna sitten, jos tulis.
[Haastattelija]
Ehtii tässä kerätä hyvin joukkuetta kasaan. Mutta joo, minäkin olen ollut tuolla SAMO Sportsilla paljon.
Itse olin tuolla lentopallossa aina. Se oli sellainen vakituinen juttu. Siellä on kyllä ollut paljon siis kävijöitä.
Mutta sen kyllä huomaa siellä, että siellä on kyllä niin laidasta laitaan eri tasoisia.
Ja siis joka kerta on varmaan erilainen, kun on eri tyyppejä.
Eri tyyppejä, niin sitten on välillä, että on enemmän sellaista kisailua ja sitten on sellaista… Rennompaa.
Sitten sekin on ihan hauskaa aina nähdä, että millainen kerta tänään tulee. Toi oikeasti pitää mielekkäänä, kun joka kerta ei tiedä, mitä on tulossa tai mitä osaa odottaa.
[Jonna]
Sitten se on aina kiva näkee uusia ihmisiä ja pystyä tutustumaan niihin. Ja sitten minä käyn vielä sellaisen yhden meidän tutun järkkäämässä sähly emännissä aina.
Viikoittain sählyssä. Niin, sitten se on ollut kiva tämmöinen lisä, mikä on tullut nyt keväällä.
[Haastattelija]
Kuulostaa kyllä kivalta.
Onko se vähän semmoinen höntsämeininki siellä vai?
[Jonna]
Joo, siis höntsämeininki ja semmoinen rento tunnelma. Että voi olla ihan siis, että on pelannut aikaisemmin tai ihan aloittanut vasta just nyt.
Se on ihan kiva, että on semmoista rentoa meininkiä eikä ole sitten niin vakavaa, että miten se menee. Mutta se on ihan kiva tuommoinen pieni urheilullinen lisä.
[Haastattelija]
No joo, kuulostaa kyllä kivalta.
Ja silleen, että kaikki on silti samalla tasolla, vaikka siellä näkyy, että joku on ehkä pelannut enemmänkin ja jotkut vähemmänkin.
[Jonna]
Joo, että kaikki on otetaan kyllä hyvin vastaan, niin se on ollut kiva.
[Haastattelija]
No oliko sinulla jotain ennakkoluuloja alasta?
[Jonna]
Ei ollut silleen, että siis kun mä hain tänne, niin mulla oli siis välivuosi lukion jälkeen ja mä en oikein tiennyt, että mitä mä haluaisin siis opiskella. Ja mun joukkueenjohtaja siis kertoi mulle tästä alasta, koska hänen tytär on käynyt täällä Seinäjoella. Niin sitten sen jälkeen mä aloin katsoa, että mitä kulttuurituottaja tekee.
Ja sitten mä kiinnostuin tästä, että tämä voisi olla mun ala. Ja ei ollut silleen, että mä en oikein tiennyt, että mihin mä tuun niin sanotusti. Muuta kuin, että tämmöinen tapahtuma-ala kiinnostanut ja kiinnostaa edelleen.
Niin ei ole silleen ollut mitään ennakkoluuloja kyllä. Ja ihan positiivisesti olen siis yllättynyt kaikista käänteistä, mitä on tullut.
[Haastattelija]
Että on ylittänyt odotukset jopa?
[Jonna]
Joo, siis kyllä. Että on siis, oon kyllä huomannut, että on heti silloin syksyllä jo, että on ihan niin kuin oma ala kyllä kyseessä. Ja että on ollut kyllä onnellinen, että pääsin tänne ja hain edes, niin se on ollut kyllä kiva.
[Haastattelija]
Toi on mahtava tunne, jos tulee jo noin varhaisessa vaiheessa semmonen fiilis, että semmonen varmuus, että joo, tää on mun juttu.
[Jonna]
Joo, siis sitä just, koska mullekin silleen, että opiskelu on kyllä semmoista pakkopullaa ollut ehkä. Niin sitten nyt on ollut kiva, että vaikka on tehtäviä isoja tai pieniä, niin ne on tullut tehtyä silleen moitteettomasti.
Tietysti kun tehtävät ja ne kaikki liittyy omaan alaan ja mitä kaikkea on, niin sitten se on tosi kiinnostavaa ottaa tietoa ja vastata niihin kysymyksiin.
[Haastattelija]
Joo, se on hyvä kuulla. No oliko sulla, sä olet Harjavallasta kotosin, niin mä en nyt tiedä kuinka iso paikka tää Harjavalta on, mutta oliko sulla sitten tästä kaupungista Seinäjokena jotain ennakkoluuloja?
[Jonna]
Harjavalta on siis aika pieni paikka.
Ei ole kauhean iso. Niin toi Seinäjoki sen takia tuntuu silleen ihan turvalliselta. En ole siis ennen käynyt täällä, mutta sitten mä katsoin vähän netistä ja vertaisin vähän Poriin Seinäjokea.
Seinäjoki on vähän suurempi paikka, mutta on kuitenkin verrattavissa, että on silti tämmöinen maanläheinen niin sanotusti. Ei tullut sitten kauhean yllätyksenä. Vähän semmoinen sama, että paljon on kaikkea, mutta sitten ei kuitenkaan liikaa.
[Haastattelija]
Joo, että tässäkin vaikka Seinäjoki on kuitenkin aika pieni paikka, niin kuitenkin on sitä ison kaupungin tuntua.
Ja tietysti riippuu aina, että mistä perspektiivistä katsoo.
[Jonna]
Siis se on, että jos tulee meidänkin, toi mun yksi kaveri, ketä tuli, niin sekin tuli Helsingistä, niin hänellä oli sitten taas vähän isompi muutos totta kai. Mutta sitten itselläni ei ollut.
Tuttu ja turvallinen on tullut.
[Haastattelija]
Mä en tiedä, kun munkin luokalla oli Helsingistä tulleita, niin musta tuntuu, että heille kohdistui tosi usein sellaisia kysymyksiä, että mitä sä täällä teet? Tai miten sä oot tänne tullut Helsingistä?
Mutta mitä mä oon kuullut niiltä, niin just se et on viihtynyt myös täällä tosi hyvin.
[Jonna]
Joo, totta kai on vähän uutta. Ei mene noin julkiset niin paljon täällä kuin siellä päin.
Mutta heki on sanonut, että kun on kuitenkin niin pieni paikka, että pystyy kävellä tai pyöräillä tosi hyvin paikkoihin, niin se on ollut kiva.
[Haastattelija]
Joo, se on hyvä kuulla. Ja nyt ollaan saatu tänne seuraksemme Sara.
[Sara]
Moi!
[Haastattelija]
Tähän väliin tällainen kysymys, että näettekö te jäävänne Seinäjoelle? Tai onko teillä jotain tulevaisuuden suunnitelmia jo kiikarissa? Haluatko sä vastata?
[Sara]
Mä voin vastata ekana. Siis voisin kuvitella, että jäisin Seinäjoelle. Haaveita on tulevaisuuteen liittyen kyllä ehdottomasti, mutta ei ole niin tarkkoja vielä, että ne suoraan veis mut heti pois Seinäjoelta sen jälkeen kun mä valmistun.
Kyllä mä tykkään tästä kaupunkina tosi paljon ja koen, että oon näiden vuosien aikana tänne myös hyvin kotiutunut. Että miksipä ei jäisi tänne. Mut toki sit jos löytyy joku vaikka unelmien työpaikka jostain muusta kaupungista, niin sitten näen myös mahdollisena, että sinne menis.
Mutta näen myös mahdollisena, että jäisin tänne.
[Haastattelija]
Joo, eli ei pois sulje välttämättä muitakaan vaihtoehtoja tässä elämässä.
[Jonna]
Joo, no siis mulla on silleen, että en ehkä välttämättä jää tänne, mutta se riippuu vaan siitä, että mihin työllistyy.
Ja nyttenkin kun on tuo tuleva harkka tulossa, niin sit se on Tampereella ja sinne tulee ravattua, niin sitten, että jos esimerkiksi jää sille polulle, niin sitten se on just, että täytyisi muuttaa sit pois täältä. Mutta en poissulje sitä, että jos tulisi joku työpaikka tänne tai joku, niin sit todellakin voisin jäädä tänne tosi hyvin, että on silleen kiva kaupunki. Et sit se varmaan pohjautuu tosi paljon siihen, että mihin menee töihin ja mitä sitten tulee tulevaisuudessa.
[Haastattelija]
Joo, eli aika lailla töiden perässä. Mut se on mukava kuulla, että on myös mahdollisuus jäädä tänne Seinäjoellekin.
Joo, no sitten päästäänkin opiskelijoiden lempipuheen aiheeseen, eli opiskelija-alennukset. No mitä te käytätte hyödyksi eniten?
[Jonna]
Siis varmaan ravintoloissa tai kahviloissa, kun käy, niin niitä.
Ja sit jos nettishoppailee, niin sitten niihin on yleensä tosi hyvin jotain alennuksia.
[Sara]
Jep, ja sitten julkiset.
[Jonna]
Se on totta, joo.
[Sara]
Junaliput sun muut, niin alennettuun hintaan.
Ja just opiskelijasovelluksissa on just nettishoppailuun ja moniin muihinkin juttuihin, vaikka johonkin sähkösopimuksiin tai tällaisiin, niin on tai löytyy kyllä alennuksia paljon.
[Jonna]
Ja tietysti sitten kun käy vain syömässä, niin saa ruoan 2,95 e.
[Haastattelija]
Jep, kouluruoka, parasta.
Ja tuleeko sellainen, kun te käytte ihan milloin missäkin, niin tuleeko semmoinen, että aina pitää kysyä, että onko opiskelijalennus. Ihan vaan, vaikka sitä ei lukisi siellä tarjolla, niin tuleeko semmoinen niin kuin automaattisesti, että pitää vähän niin kuin, että onko täällä.
[Sara]
Mä kyllä kysyn, jos mä oon jossain kahvilassa tai ravintolassa tai jossain tällaisessa paikassa, missä vois mahdollisesti olla, niin kyllä mä kysyn. On se kuitenkin sellainen pieni säästö.
[Jonna]
Siis joo, mulla on ollut siis kauhea opettelu ehkä tuossa muistamisessa, että mä kysyn, että jos mä oon vaikka yksin, että yleensä joku kaveri ain eka. Sitten mä oon silleen, että ai niin, että pitää kysyä, koska mäkin totuin silleen välivuodella, että ei oo mitään. Että mä oon niin kuin, että joutuu maksaa täyden hinnan.
Niin sitten nyt on ollut silleen, että ai niin, että vois saada tästäkin alennusta. Sitten välillä on, että siihen on ollut hakemista, mutta kyllä mä uskon, että se tästä muistuu.
[Haastattelija]
Sitten alkaa muuten ärsyttää jälkikäteen, että vitsi, mä oisin saanut tästä pari euroa pois.
[Jonna]
Joo, mäkin olin just kaupassa mun kaverin kanssa ja sitten mä menin ekaa. Sitten mä maksoin ja sitten se oli silleen, että joo mä otin opiskelija-alet tuosta.
Miks et sä sanonut? Sitten se on vaan silleen, että mitä, etkö sä ite ottanut? Mä vaan et en.
[Haastattelija]
No, tuliko yllätyksenä, että opiskelijatapahtumat on keskiviikkoisin?
[Jonna]
No siis ei sillä, että kyllä mä tiesin, että ne on. Ja mun mielestä se on kivempi, että se on ollut arkisin, koska sitten on se viikonloppu, että mä voin mummoilla rauhassa.
[Haastattelija]
Juoda uudestaan, eiku.
[Jonna]
Välillä sitäkin, mutta sitten on välillä ollut tämmöisiä rauhallisia viikonloppuja, että voi sitten tehdä. Että sitten se on kiva, että se on keskiviikkoisin.
[Sara]
Mä en oikein tiedä, mitä mä ajattelin, tai oliks mulla etukäteen jotain sellaista mielikuvaa, että milloin ne olis. Mutta jos oli, niin en usko, että se mun mielikuva oli, että ne olis keskiviikkona. Että joo, osittain tuli yllätyksenä.
[Haastattelija]
No joo, siis pakko sanoa henkilökohtaisesti, että mulle kyllä joo. Siis kyllähän mä nyt tiesin ja kuulin, että oli silloin tuttuja, ketkä opiskeli AMK:ssa et ne on keskiviikkoisin ja näin. Niin kyllä tuli silti jotenkin yllätyksenä silleen, että keskellä viikkoa?
Että tuntuu jotenkin niin laittomalta ja väärältä, että onko tämä sallittua? Ja sitten vielä kaksi päivää sen jälkeen kouluun, että pitäisi selviytyä. Se tuntuu jotenkin niin pahalta, että yleensä se on joskus silleen viikonloppujuttu.
Että on kaikki velvollisuudet ja työt hoidettu. Viikonloppuna voi irrotella ja sitten ollaan tuolla keskiviikkoilta.
[Jonna]
Ja sitten just tuntuu, että välttämättä moni ei edes sen takia lähe enää viikonloppuisin. Että sitten ne on vain silloin arkisin. Ja sitten on silleen ihan, että what?
[Haastattelija]
Niin. Onko opiskelijana eläminen kallista? Onko joutunut madaltaa sellaisia ostotottumuksia?
[Jonna]
No siis… Ehkä nyt on alkanut huomaamaan, että… Minullakin oli ekaksi se, että kun oli välivuosi, niin olin töissä ja tein kahta työtä parhaimmillaan.
Niin sitten ekaksi ei ollut mitään hätää. Sen takia säästin hyvin, että minulle ei tulisi hätää, kun aloitan opiskelut. Ja nykyään on huomannut, että ruokakauppaan menee tosi paljon rahaa.
Ja sitten olen huomannut tässä nyt kevään aikana, että ehkä ei käydä siellä ulkona syömässä enää niin useasti. Tai vaikka voisi käydä, niin ehkä mieluummin, että sen voi säästää siihen, että silti kun käy ulkona syömässä, niin saisi monen päivän ruoat kaupasta. Ehkä olen alkanut katsoa, että kyllähän tuo olisi halvempi vaihtoehto.
Kyllä on vielä silleen, että naudan jauhelihaa täytyy aina ostaa. Siitä mä en luovu.
[Haastattelija]
Jos joku pysyy, niin se on sitten se.
En ole valmis tinkimään.
[Sara]
Kyllähän se, jos vaikka itse en ole nyt käynyt opintojen ohella töissä, niin kyllähän se paljon helpottaisi, jos kävisi töissä. Kyllä aika paljon itse kyllä laskeskelee ja punnitsee vaikka kaupassa, että mitä ostaa. Ostaako sitä kaikkien halvinta vai sitten sitä vähän vähemmän.
[Jonna]
Itselläkin oli se yllätys, että ei tule joka kuukausi niitä tuloja, mitä on tottunut saamaan. Minäkin olen aloittanut työnteon ysiluokalla. Siitä päivästä asti minulla on tullut tuloja joka kuukausi ja nyt ei enää tule.
Tein sen päätöksen, että en nyt ainakaan heti olisi töissä opintojen ohella, että keskittyisi. Sitten on ollut silleen, että säästöillä eletään. On hyvä, että on kerännyt myös säästöä pahan päivän varalle, että on sitten mistä ottaa.
[Haastattelija]
Tosi moni opiskelija tekee myös koulun ohella töitä. Siinäkin on tosi tärkeää löytää tasapaino arjessa ja jaksamisen kanssa. Meidän iloiseen seuraamme on saapunut myös Pauli.
Onko opiskelijana eläminen kallista ja oletko joutunut madaltaa jotain ostotottumuksia?
[Pauli]
Opiskelijana eläminen ei ole niin kallista. Kun tekee töitä opiskelijoiden ohella, niin rahaa riittää ja niin edelleen. Jos Kela maksaa asumisen, niin mikäs tässä?
[Jonna]
Niin, se on hyvä.
Sitten jää käteen.
[Sara]
Kela auttaa.
[Haastattelija]
Mitäs sinä teet opiskelijoiden ohella töitä? Täytyykö tasapainotella sen jaksamisen kanssa?
[Pauli]
Sehän tässä on toki, että pitää katsoa, että ei ihan itseään väännä loppuun asti. On semmoinen tiskirätti ja kun puristetaan, niin jää sellainen kuiva korppu siitä. Välillä pitää tasoittaa sitä, että teet töitä, teet koulua, teet töitä, teet koulua, mutta teet ne eri aikaan.
Kyllä sitä jaksaa kuitenkin, että saat energiaa molemmista. Ne tasapainottaa toisiaan tosi hyvin.
[Haastattelija]
Miten koulunkäynti on maistunut? Mitä alaa sinä opiskelet?
[Pauli]
Opiskelen tradenomiksi. Ensimmäisenä vuonna ei maistunut, toisena vuonna ei maistunut, kolmantena ei. Nyt maistuu. Eli tässä on neljäs vuosi menossa.
[Haastattelija]
Se on hyvä, että nyt tässä kohtaa alkaa opinnot maistumaan. Olet varmaan aika loppusuoralla sitten vai?
[Pauli]
Minulla on tässä vielä vuosi jäljellä about, mutta loppusuoralla niin voisi sanoa.
[Haastattelija]
Pian saa jo alkaa tuulettamaan.
[Pauli]
Joo, kyllä tässä kesällä. Toukokuussa viimeistään nostellaan sitten lippuja salkoon.
[Haastattelija]
Kovat juhlat tulossa.
[Pauli]
Joo, kovat juhlat.
[Haastattelija]
Sitten tällainen aika laaja kysymys. Hyvät ja huonot puolet opiskelijaelämässä?
[Pauli]
Huonoja puolia. Jos nyt mietitään näitä opintopisteitä ja sitä 27 tuntia, niin verrattuna työelämään, jos me käytettäisiin 27 tuntia opiskeluun, yhden opintopisteen opiskeluun ja 30 opintopistettä lukukausi, niin siitähän tulee enemmän kuin 37,5 tuntia viikossa. Se on niin sanotusti raskaampaa kuin työelämä.
Mutta jos sä annat mennä vaan tehtäviä tuosta noin, niin se ei ole niin raskasta. Hyvät puolet. Elämä on jollain tavalla lepposaa.
Ei tarvitse miettiä töihin menemistä. Ei ole sellaista vastuuta vielä.
[Haastattelija]
Saa ihan rauhassa opiskella ja miettiä tulevaa sitten.
[Sara]
Tuo on kyllä totta. Haluan sanoa hyväksi puoleksi myös nämä tuet. Se on kiva saada tukia.
[Pauli]
Joo, ja kaikki edut. Junamatkat on halpoja.
[Jonna]
Myös opiskelijakulttuuri, millainen tämä on, niin se on kiva. Se yhdistää ympäri Suomea kaikkia.
[Haastattelija]
Uusia luokkakavereita.
[Pauli]
Tämähän on, kuten SeAMKin arvoihinkin kuuluu, niin ollaan yhteisöllisiä. Täällä on opiskelijoita, vaihto-opiskelijoita muualta ja vaihto-opiskelut on laajoja. Tätä kauttahan pääsee konnektoitumaan halutessaan laajaltikin ympäri maailmaa.
[Sara]
Ja ylipäätään ehkä verkostoituminen ihan vain uusien kavereiden kautta, mutta myös harjoittelujen kautta. Kyllähän opintojen aikana pääsee eri tavalla kokemaan asioita, kun vaikka olisi normi vakkariduunissa. Ne ovat tosi erityyppisiä, että niissä on omat puolensa, mutta opiskelijaelämä kuitenkin on lähtökohtaisesti mun mielestä kivaa.
Ehkä isoin miinus itsellä on just se, että vaikka saa tukia, niin kyllähän se talous on ehkä se isoin murheenkryyni tässä. Mutta muuten olen kyllä ihan nauttinut olla opiskelija.
[Jonna]
Joo, komppaan kyllä tota, talousjutut, niin kuin nuo kaikki. Kyllä niistä tulee jossain kohtaa aina pieni ongelma, varsinkin kun ei käy töissä opintojen ohella. Se on kiva, että miten on saanut niin eri tyyppejä koulun kautta.
Jos menee johonkin harkkaan, niin siellä on ihan eri ympäristö. Ja sitten ne ovat taas uudet tuttavuudet ja uudet kontaktit. On niin laajasti verkostoitunut, niin se on kiva.
[Haastattelija]
Joo, komppaan kyllä teitä kaikkia, mitä sanoitte. Juuri tuo, että tuntuu, että se kouluympäristö, siinä on paljon hyvää. Se on sellainen paikka, missä voit tutustua uusiin ihmisiin.
Ja just kun Sarakin sanoi sitä, että on tosi yllätyksellistä. Tai sillee jos vertaa siihen, jos olet työelämässä, niin sinä olet aika tietoinen siitä, mitä sinä teet joka päivä ja näin yleisesti. Kouluympäristössä on nämä harjoittelut ja kaikki, niin sinä et vielä tiedä välttämättä, missä olet puolen vuoden päästä vaikka harkassa.
Tai minkälaisia koulutehtäviä on tulossa. Ja ne taas sitten johdattaa uusien ihmisten ja asioiden äärelle.
[Sara]
Hyvin sanottu, jep.
Onko vaikeaa johtaa itseään näissä koulutehtävissä? Tai milloin te viimeistään teette ne?
[Pauli]
No siis tuohan on ainakin itselle sellainen ikuinen haaste. Sanotaanko, että se innostuu helposti, mutta sitten sen innostus myös lakkaa nopeasti. Ja kun tehtävät alkaa käydä vaikeaksi, niin motivaatio on vaikeampi löytää siinä vaiheessa.
[Jonna]
Joo, siis mullakin oli silloin alkuun, kun aloitti, niin oli silleen, että joo, että mä hoidan nämä tästä. Että kun mä en ole, mä olen aina ollut vähän sellainen, ketä palauttaa just sillon vikana päivänä. Sitten mä olin, että mä otan nyt itseäni ja niskasta kiinni ja alan tekemään näitä.
Ja ekaksi se menikin jo hyvin, mutta nyt on alkanut silleen, että niin joo, toi olisi tuossa tänään palautettavana, niin sitten on tullut tehtyä viime tingassa.
[Sara]
Joo, vähän sama itsellä. Että viime tingan ihmisenä on välillä vaikeaa tehdä asioita muuten kuin viime tingassa, mutta tässä sitä oppii ja deadlinet on toki ihan hyvä juttu siinä mielessä, että ne pakottaa sitten tekemään asioita vihdoin.
[Haastattelija]
No onko teillä jotain vinkkejä näihin sitten? Onko parempi vaikka tehdä itselle joku aikaisempi deadline tähän vai meinaako sekin sitten sortua?
[Sara]
No toi olisi kyllä hyvä, jos tekisi.
[Jonna]
Voisi tehdä itselleen ylös, että tällöin tämä pitää olla tehty, mutta sitten mulla voi välillä olla silleen, että no mutta se oikea deadline on vasta viikon päästä. Että ei mulla ole vielä mikään hätä oikeasti. Ja sitten tuntuu, että kun voi olla monta tehtävää samaan aikaan, mitä pitää tehdä, niin sitten on silleen, että tämä on tärkeämpi, että mä palautan nyt tänne.
Ja sitten toi on silleen vähän myöhempää, että ei siis haittaa. Mutta pitäisi vaan löytää selkärankaa.
[Pauli]
Kyllä, tuossa just huomaa, että itsensä johtamisessa pitäisi kehittyä, että vaikka sä asetat itsellesi jotain tämmöisiä rajoja, niin kuitenkin painaa enemmän ne koulun ja opettajien asettamat rajat sitten loppujen lopuksi.
[Haastattelija]
Se on totta. Meillähän oli koulussa yksi itsensä johtamisen kurssi.
[Pauli]
Sain muuten vitosen tuosta kyseisestä kurssista.
[Haastattelija]
Okei. Sä oot sitten hyvä valehtelemaan.
Ei vaan.
[Sara]
Millaisia tehtäviä siinä oli?
[Pauli]
No, rehellisesti sanoen, en kyllä muista. Taisi olla pitkälti vain tenttiä ja muutama tehtävä.
[Sara]
Sitä ei käytännössä päästy näkemään?
[Pauli]
Ei, vaan sitku se oli tolleen monimuoto-opiskelijana.
[Haastattelija]
Se oli se yksi kurssi, missä pystyi valehtelemaan paperille.
[Sara]
Joo, että teoriassa on hyvä johtaa itseään.
[Pauli]
Niin, teoriassa, mutta sitten se toteutus, niin siihen asti ei päästä.
[Haastattelija]
Joo, mutta se on kyllä paha, jos jättää viime tinkaan tehtäviä, ja sitten ajattelee, että okei, no toi on joku yli pieni tehtävä, mulla menee puoli tuntia ton tekemiseen, ja sitten tulee se viimeinen ilta, kun sulla on aikaa tehdä se tehtävä, ja sitten sä katsot, että jaa, tämä ei ollutkaan niin pieni tehtävä kuin mä ajattelin.
[Jonna]
Niinpä, toinen minullekin kävi just vähän aikaa sitten, että piti katsoa semmoinen tunnin video siinä, ja vastata sit kysymyksiin. Mä olin vaan tälleen, aah, tämä ei ollutkaan kahden minuutin video.
Mä en pystynytkään tekemään tätä heti.
[Pauli]
Siis sehän nois auttaa just, että katsoo ne tehtävänannot etukäteen, niin sitten osaa just vähän paremmin ajoittaa, ja pakottaa itseasiassa tekemään aikaisemmin, ettei voi jättää viimeiselle minuuteille, viimeiselle tunnille tehtäviä kaikkea.
[Sara]
Toi on hyvä vinkki. Että katsoo etukäteen, ja sitten.
[Jonna]
Ja sitten mä en tiedä, mikä siinä on, että kun sen voisi silleen, että se on kuitenkin, se tehtäväkin on tullut sinne jo kauan aikaa ennen kuin se pitää palauttaa, että miksei olisi silleen, että no, mä teen tän alta pois.
Mä teen tän alta pois, kun nyt mä ehdin.
[Haastattelija]
Niin, kun toi olisi paras, sä saat tehtävän, sä voit niinku heti tehdä sen. Heti toimitat.
Vaikka heti siinä tunnilla, jos siinä on semmoinen tilaisuus, että pystyy samalla keskittyä kuitenkin olennaiseen.
No mitäs ryhmätyöt, onko ollut paljon ryhmätöitä? Onko ne ollut kivoja, saako itse päättää ryhmän?
[Sara]
No on niitä kyllä ollut aika paljon, tässä ainakin meillä kulttuurituotannossa.
[Jonna]
Joo, siis on ollut paljon. No varmaan ekana vuonna just meillä on ollut paljon sitä, että ryhmät on päätetty valmiiksi. Sen takia, että just verkostoidutaan toisten kanssa ja aletaan tutustua omiin luokkalaisiin.
Että ei ole niin hirveästi ollut vielä silleen, että saa päättää ryhmän. Mutta ei ole haitannut, koska kaikista luokkalaisista on tullut tosi hyvin ystäviä, niin ei ole ollut sille väliä, kenenkä kanssa on.
[Pauli]
Itselläni on näistä ryhmätehtävistä vähän kahdenlaisia kokemuksia. Tälleen monimuoto-opiskelijana kun palaa takaisin tänne perusarkeen ja kontaktiopetukseen, ryhmien löytäminen voi olla vähän haastavampaa välillä. Mutta näistä haasteistakin pääsee eteenpäin toki asennoitumalla ja motivoitumalla koulunkäyntiin.
[Sara]
Haluatko kertoa jonkun konkreettisen esimerkin?
[Pauli]
No joo, tähän on itselle vähän arkapaikka. Varsinkin just kun tuosta kyseiseltä kurssilta lähdin ja tulin tähän suoraan. Kolmen vuoden tauon jälkeen tulin tänne kontaktikurssille ja opettaja pyysi jakautumaan ryhmiin Moodlen avulla.
Sitten valitsin sieltä itselleni tyhjän ryhmänumeron viitosen, ettei tarvitsisi ihan ekana esittää eikä viimeisenäkään. Huomasin sitten, että hyvin nopeasti alkoi täyttyä ryhmät 1, 2, 3, 4 ja 6, 7. Itse olin sitten aivan itsekseni siinä viitosryhmässä ja tunnin loputtua opettaja totesi sitten, että katsotaan, että tuleeko sieltä vielä näitä niin sanottuja hylkiöitä, ketkä ei ole tunnille olleet päässeet.
Katsotaan heidät sitten sinun ryhmään. Täytyy sanoa, että se oli sellainen isku vasten kasvoja. Minulla on nyt ryhmä ja asiat menevät parempaan suuntaan.
Toivoa on toivottavimmallekin.
[Haastattelija]
Valo löytyi tunnelin päästä.
[Pauli]
Kyllä valoa löytyi tunnelin päästä.
[Haastattelija]
Loppujen lopuksi. Kiitos, että joit tämän tarinan kanssamme.
[Sara]
Terveisiä vain kurssilaisille.
[Haastattelija]
Sydämelliset terveiset.
[Pauli]
Oli ihan kiva päästä jakamaan tää taas. Tämä joka kerta laskee sitä taakkaa sydämeltä.
[Sara]
Hyvä. Mitä vinkkejä sinä antaisit, jos jollain toisella on samanlaisia kokemuksia?
[Pauli]
Ole avoin. Tunnilla ei kannata pelätä sitä, että vaikka jäisi yksin. Täällä on kuitenkin opettajat, jotka ovat lukeneet brandbookin.
Sieltä löytyy yhteisöllisyys. He viimeistään pitää huoneen siitä, ettei jää yksin. Kiitos hyville opettajille.
[Haastattelija]
Muistakaa, että kaveria ei jätetä.
[Sara]
Tai ketään.
[Haastattelija]
Niin ne ei välttämättä ole sinun kavereita.
[Pauli]
Kyseessähän oli toisen vuoden tietty ryhmä. En tuntenut sieltä entuudestaan ketään.
[Sara]
Toivottavasti nyt saat uusia kavereita sinun ryhmästäsi.
[Pauli]
Eli ketään ei jätetä asenteella eteenpäin.
[Haastattelija]
Onhan toi surullista, kun ajattelee, että toivoisit, että se olisi aina näin. Vaikka ymmärrät, että heillä on kakkosvuoden opiskelijoita, että heillä on omat kuplat ja kaveripiirit, niin silti toivoisit, että he pystyisivät olla silleen et hei tuu sä meidän kanssa.
[Pauli]
Ymmärrän toki, että pelottavana neljännen vuoden opiskelijana se vaatii heiltäkin, että annan täysin anteeksi tämän. Vaatii ottaa kontaktia.
[Jonna]
Olisi hyvä, että olisi joku, joka on silleen et hei tuu meidän kanssa. Ehkä sekin on, että se on ollut siellä Moodlessa. Sitten se on helpompi, että minä menen noiden kanssa.
Valitsen noi, että tunnen noi ja näin kuin sit et olisi ollut paikan päällä jaettu.
[Haastattelija]
Miten kehittäisitte tai parantaisitte opiskelijakulttuuria? Jos saisitte toivoa ihan mitä vaan.
[Pauli]
Olisiko toimintaa tänne? Pikkuhauskuutusta opiskelijajärjestöjen järjestämänä, vaikka välitunneilla tai tauoilla. Olisi aina jokin meno päällä.
Tuut kouluun, niin saattaa olla tyhjää ja hiljaista käytävällä. Olisi jonkinlainen meininki aina. Toki välillä täällä näkee pisteitä, missä on kuten tämä.
Olisi vähän useammin erilaista toimintaa täällä käytävällä.
[Haastattelija]
Ei se ole vain sellaista, että mennään robottimaisesti tunnilta toiselleen.
[Jonna]
Olisi hyvä, että välillä olisi jotain tällaista pientä tässä. Sitten voi itse tulla tähän. Sulla voi olla, että hei, tuu tänne.
Olisi kaikkea pientä. Kun on opiskelijatapahtumia, niin niistäkin voisi enemmänkin jotain tehdä. Että on tuollainen huomenna tai tänään.
Että olisi sellainen meno.
[Haastattelija]
Osaisi odottaa sitä välkkää.
[Sara]
Kyllähän täällä on välillä jotain spessuohjelmaa tai aktiviteettia, mutta se on yleensä sellaisina erityisinä päivinä. Esimerkiksi vaikka… Nyt en muista, oliko tänä ystävänpäivänä jotain.
Mutta esimerkiksi jonain tollaisena päivänä huomioidaan sitä. Ja sen kautta täällä tapahtuu jotain. Mutta se on kyllä totta, että jotain lisäaktiviteettia.
Se voisi olla yhteisöllisyyttä lisäävää.
[Haastattelija]
Ja muutenkin sellaista kivaa. Tuli tuosta mieleen, että täällä oli viime syksynä hyvinvointiviikot. Silloinhan oli joka päivä…
Ihan ku joka päivä olisi ollut joku sellainen pieni… Ainakin tuli ne hyvinvointiviikkopassit, että sinun pitää suorittaa ja sait siitä sitten jonkun palkinnon, mutta en nyt muista enää mikä se oli.
Mutta silloin yhtenä aamuna täällähän jaettiin aamupalaa.
[Jonna]
Se oli kyllä kiva. Se oli kiva. Sain tunnille heti aamupalat.
[Sara]
Jep. Ja joku lähellä jouluu, niin täällä oli sellainen piparinkoristelupiste.
Ihan vaan tässä käytävällä, mihin kuka tahansa pystyi menemään.
[Haastattelija]
Niin olikin joo ja glögiä jaettiin siinä kanssa.
[Sara]
Niin tuollaiset pienet kivat jutut, mitkä lopulta ei edes tarvii niin paljon eforttia. Tai se tarvii vain sen, että joku näkee pikkasen vaivaa. Niin siitä oikeasti voi tulla tosi paljon iloa.
Tai vaikka mä ainakin menin siihen piparinkoristeluun ihan innoissaan.
[Haastattelija]
Niin, kun se on sellaista normaalista poikkeavaa. Että et sä joka päivä pääse koulunkäytävällä tekemään pipareita. Tai koristelee niitä.
Mutta joo, toi toiminnallisuus oli kyllä hyvä nosto.
[Jonna]
Se on kyllä. Sitä voisi olla lisää. Juuri tällä tavalla, että vaikka ei ole mitään spessupäivää tai näin, niin voisi olla sellainen normi arkenakin.
Se on hauskaa. Hauskaa pientä jotain puuhaa.
Ja ei sen aina tarvii olla mitään ihmeellistä.
[Haastattelija]
Niin.
[Sara]
Mikä voisi olla sellainen, jos joku henkilö nytten, kenellä on tällaisia valtuuksia, järjestää täällä jotain, niin mitä juttuja voisi olla, mitä täällä voisi tehdä?
[Pauli]
Niin. No siis täytyy kyllä sanoa, että yksi tosi hyvä oli, tuossa muutama viikko sitten oli semmoinen, vähän niin kuin aarrerata tai semmoinen, missä oli pisteitä ja siellä piti suorittaa eri tehtäviä. Se oli kyllä tosi kiva sellainen koulupäivän kevennys.
Jotain niin kuin ton tyylisiä voisi olla enemmän. Että pistetään opiskelijat tekemään jotain semmoista, vaikka juuri siinäkin pääsi tutustumaan eri aloihin, että siinä oli robotiikkaa ja sitten oli jotain ruokaa, laboratorioihin liittyvää. Niin tämmöistähän, missä pääsee selkeästi tutustumaan eri aloihin ja olemaan eri ihmisten kanssa sitä kautta kontaktissa.
[Jonna]
Niin toi olisi kyllä hyvä, koska ei sillee oo kaikil käsitystä, ei itselläkään ole, että mitä kaikkea täällä voi opiskella ja ja mitä se pitää sisällään. Niin sit et näkisi tolleen, että ei tarvitse olla mitään tiettyä isoa päivää, että hei, nyt tulkaa tutustumaan tänne. Vaan tämmöinen pieni juttu, niin sitten se on ihan mun mielestä kiva.
Ja saa semmoisen pienen käsityksen, että joo, tämä on tosi hienoa.
[Haastattelija]
Käyksä Pauli opiskelijabileissä?
[Pauli]
En. No ensimmäisenä vuonna en mennyt ja sitten mä ajattelin, että kun en päässyt niin hyvin sisälle niihin piireihin, jotka siellä kävi, niin sitten mä totesin, että mä en käy ollenkaan. Että en päässyt silleen sisään siihen maailmaan sitten.
[Haastattelija]
Mutta toisaalta ei se ole kaikkien juttu tai sillä lailla tulee se… Ei ole tarve mennä.
Joka keskiviikko.
[Pauli]
Joo, mä kuulin tässä just viime syksynä, että tuolla Karmassa tais olla jotkut tämmöiset foliohattu, vai oliko se folioteemaset bileet? Niin se kuulosti kyllä ihan mielenkiintoiselta. Onko siellä jengi ollut foliossa vai onko paikka ollut foliossa?
[Jonna]
Mun mielestä siellä pystyi tekemään itselleen silleen foliohatun illaksi. Ja sitten se paikka oli jotenkin laitettu folioksi. Oliko se joku kilpailu, että hienoin hattu voittaa?
Mä en siis tiiä, mä en ollut itse noissa. Mun luokkalaiset oli, mutta mun mielestä siis siellä oli, voi olla, että oli varmaan, että joku hienoin päähine sitten palkittiin.
[Haastattelija]
Mä muistan, mä olin… Jonakin vuonna oli noi avaruusbileet.
Niin siellä oli juuri toi, että mentiin siihen stagelle. Ja sitten siihen tuli vapaaehtoisia, olikohan viisi kappaletta.
Ja sitten siinä kaikkien edessä, niin ne taiteili, aika laitettiin päälle. Niillä oli tyylii vaikka minuutti aikaa tehdä foliosta heille tämmönen päähine. Ja sitten siinä sitten yleisö päätti, että ketä voittaa.
[Jonna]
Noi on just kivoja, kun on noissa tapahtumissa jotain tämmöistä kilpailua. Tai pientä jotain tuommoista, niin sitten se osallistaa ihmisiä enemmän. Että ei ole vaan se, että mennään sinne baariin ja ollaan.
Olisi tosiaan kiva, että on aina jotain pientä tuommoista tekemistäkin.
[Haastattelija]
Pientä järkätty, niin se on kyllä niin kuin hauskaa. Että on jotain ohjelmaa siinä muun bilettämisen ohella. Te ette olleet Seinäjoelta kotoisin, niin onko teillä silloin kun aloititte opiskelut, tai miksei nyttenkin, niin onko välillä tullut sellaista koti-ikävää?
Tai onko jotain identiteettikriisiä?
[Pauli]
No siis, itsellähän ei silleen. Mähän olen tuolta alkujaan Vaasasta. Niin vähän niin kuin palasin sinne tietyllä tavalla juurille tänne Pohjanmaalle.
Asuin välissä 15 vuotta tuolla Äänekoskella, Keski-Suomessa, semmoinen pikku kaupunki, niin ei ole kauheasti sinne ollut sellaista ikävää. Tää on ihan kiva paikka tää Seinäjoki kuitenkin. Tää on tämmöinen kivan kokoinen ja halpa asua.
Ja täältä löytyy sopivasti palveluita. Työpaikkojen kanssa vähän oman alan suhteen se, että löytyykö niin mielekkäitä, että kyllä töitä niin kuin löytyy, mutta löytyykö sitten just sitä mitä itse haluaisi, niin ei ehkä, pitäisi lähteä sitten sen verran mahdollisesti isompiin kaupunkeihin kuten Tampereelle, Helsinkiin, Turkuun. Mutta on kyllä viihtynyt.
[Jonna]
Siis itselläni en ole kokenut koti-ikävää, odotin jo sitä, että pääsen muuttaa omilleni. Kun asuin kotona tähän asti ennen kuin muutin nyt opiskelemaan, niin on ollut kiva saada tämmöisen oman kuplan tänne. Toki välillä on silleen, että mul on tosi moni ystävä taas siellä, niin sitten on välillä, että no joo, että voisin sinne mennä taas käymään ja näin, mutta kyllä mä oon tykännyt ja oon viihtynyt täällä hyvin, niin on ollut kiva, että kyllä sitä pääsee aina sitten käymään, mutta ei ole semmoista koti-ikävää tullu sinne.
On ollut onnellinen et pääs pois.
[Sara]
Joo, itse tuun Etelä-Suomesta, Järvenpäästä, ja lähinnä on tullut vain hyviä kulttuurishokkeja, kun oon tullut tänne. Tai että tuntuu, että täällä on ehkä vähän sellai, ainakin oman kokemuksen mukaan, niin koen, että Seinäjoella on kyllä sellainen yhteisöllinen meininki ja sellainen ei ole asiat niin vakavaa tai ei ole ihan niin pinnallista, niin se on sellainen, mistä kyllä itse tykkään, niin just se, että kyllä täällä on kaikki tarvittava ja just toi, että aina pääsee myös käymään sitten niiden ihmisten luona, ketä vielä on siellä edellisellä paikkakunnalla, mutta että on kyllä kiva, että on vaikka opiskelujen kautta sellainen luonnollinen mahdollisuus päästä kokemaan myös sellainen, että miltä tuntuu lähteä johonkin ihan uuteen paikkaan ja miten pääsee rakentamaan elämää siellä.
Niin on ollut kyllä opettavaista.
[Haastattelija]
Kyllä, ja pakko sanoa, että itsekin oon tuolta Vaasasta kotoisin, niin…
[Pauli]
Come on!
[Haastattelija]
Vaasa, go! Siis pakko sanoa, että tää Seinäjoki, kun muutin tänne, niin on todella maanläheinen, tai silleen täällä ihmiset on jotenkin todella helposti lähestyttäviä. Ja näin, että kun on koko ikänsä asunut Vaasassa, niin silleen on ollut aina ne tietyt piirit, missä on, ja ne niin kuin näin, niin onhan se siis…
Kaikilla on ollut varmaan semmoinen muutoksen… Tai mikä se on? Muutoksen rajalla?
Muutoksen…
[Jonna]
Partaalla.
[Haastattelija]
Niin, tosi hyvä. Eli kaikki on ollut varmaan semmoisessa muutoksen partaalla, kun on tottunut asumaan siellä omassa kotikaupungissa, ja sitten muuttaa uuteen kaupungin, niin onhan se aina uutta, ja jännittävää, että mitä se tuo tullessaan, ja asettuuko aloilleen, ja näin. Pakko sanoa kyllä omalta osaltani, että täällä on kyllä…
Jotenkin niin kuin… Menin tonne lähikauppaankin, niin heti myyjätkin puhuu mulle niitä näitä, ihan niin kuin me oltaisiin kavereita, ja mä olin vaan, että juu!
[Jonna]
Ja siis, no, unohdin tossa sanoa, että olen siis Satakunnasta Harjavallasta. Niin sitten siis, tähän just esimerkki silleen, että aina on ollut tämmöinen vitsi, että meet Pori-Tampere-junaan niin kaikki on silleen, älä kato päinkään, ja ketää ei puhu, ja näin.
Ja sitten sä meet Tampereelta Oulun junaa. Ja sitten vieruskaveri alkaa vain juttelee sulle, ja on silleen, että hei, mukavaa matkaa sulle, ja kaikkea tällaista. Ja sitten on ihan silleen, että niin, täällä tää on vähän lepposampaa, kun ehkä se on tuolla Satakunnassa ehkä vaan semmoista vittuilua, niin sanotaan.
[Haastattelija]
Vittuilua on välittämistä. Mutta toi on kyllä niin ihana silleen, parasta on tuommoiset ihmiskohtaamiset tolleen noin yllättävissä tilanteissa, tai silleen, että voi hyvin vain junan penkiltä vain huudella, että moi, mitä menee, vaikka sä et tunne sitä.
[Sara]
Jep, ja ihan vaan senkin huomasin siis silloin, kun mä muutin Seinäjoelle. No, kyllä Etelä-Suomessakin moikkaillaan taloyhtiön väkeä vaihtelevasti, mutta siis täällä, mä muistan silloin muuttopäivänä, mä kannoin kamoja siihen hissille, ja sitten joku mun naapuri tuli siihen hissiin mun kaa, ja sitten mä jäin ennen, tai mun kerros oli ennen sitä mun naapurin kerrosta, ja sitten mä oon silleen, että no, mä nopee tästä vaan, ja sitten se on vaan, että ei mitään kiirettä, että mä jään tähän sua auttaa, ja sitten sä auttoi mua siinä muutossa, ja toivotti tervetulleeksi, ja muutenkin ainakin mun taloyhtiössä on ihan supermukavia ihmisiä, että vaiheillaan kuulumisia, ja mä oon varmaan melkein kaikkien kanssa jutellut edes jotain, vaikka vaan hissimatkalla, ja jos törmään jossain kaupassa, niin kyllä moikataan, ja on sellainen tosi yhteisöllinen meininki, mikä on ollut kyllä ihan superkiva, tai tulee sellainen olo, että miksei vois moikata vaikka naapuria.
[Haastattelija]
Niin, ja toi on niin ihanaa, ja siis toi on niin totta mitä sä sanoit, koska just itsekin huomaa tota, että ihmiset lähestyy täällä ihan eri tavalla, tai silleen jotenkin huomaa, voi olla varmasti monessa muuallakin paikalla näin, mutta itse mistä mä tuun, niin ei oo jotenkin huomannut. En nyt halua dumaa Vaasaa todellakaan, kaikki rakkaus sinne, mutta joo, että hyvä huuto sieltä.
[Jonna]
Joo, siis joo, en mäkään halua edes heittää Satakuntaa bussin alle, mutta siis just se, että tottakai sieltä mistä mäkin tuun Harjavallasta, niin on niin silleen, että melkein kaikki tuntee kaiken, tai kaikki, niin silleen, että on silleen helppo jutella heille ja näin, mutta sitten jos sä tuut uutena ihmisenä, niin ei välttämättä tuu silleen, että hei moi, ja tutustutaan, niin täällä se on ihan eri kyllä, olen huomannut, että moni voi tulla. Itse asun siis kerrostalossa, missä asuu enintään vanhuksia, niin niittenkaa on ihanaa jäädä juttelemaan aina välillä.
[Haastattelija]
Ihanaa. Tämä on aika laaja kysymys, mutta mitä te toivotte tällä hetkellä?
[Pauli]
No mä toivon, että mä saisin alan töitä jossain vaiheessa, ja mä saisin koulun käytyä loppuun. Kuten sanoin, niin täältä Seinäjoelta meinaa vähän huonosti löytyä sellaisia duuneja, mistä itse syttyisi ja mihin haluaisi mennä, niin niiden kanssa joutuu vähän taistelemaan täällä, mutta semmoista.
[Sara]
Joo, no mäkin kyllä toivon sitten, kun valmistun ensi keväänä vuoden päästä, että opinnot on tuntunut omalta ja on tuntunut omalta alalta, mutta sitten ei ole vielä sellaista the-juttuu tai the-työpaikkaa, mihin haluaisi mennä. Tai tuntuu, että on tosi monia sellaisia pohdintoja ollut tässä opintojen ohella. Niin kyllä sitä toivoo, että voisi löytää jotenkin sellaisen hyvän työpaikan ja hyvän jotenkin urapolun, missä kokee, että se mitä tekee, niin sillä on merkitystä ja se tuntuu sellaiselta hyvältä jutulta.
Niin se on ehkä sellainen pidemmän aikavälin toive tällä hetkellä.
[Jonna]
Joo, siis mä toivon tällee ensimmäisen vuoden opiskelijana, että nyt menee opinnot hyvin, saan kaiken tehtyä ja sitten syksyllä heti mulla on harkka, että se menee hyvin ja uskon, että tykkään siitä. Ja sitten sen jälkeen, että tulisi jossain kohtaa löytyä, että mikä on se juttu, just se oma juttu, niin sitä toivon.
[Sara]
Mutta onneksi ei ole kiire mihinkään.
[Haastattelija]
Ei, jep. Mut hei, älyttömän iso kiitos teille, että tulitte tänne kans juttelemaan vähän niitä näitä. Kiitos.