SEAMK Radio: Hyvinvointi SEAMKissa
[Haastattelija]
Tervetuloa kuuntelemaan SEAMK radiota. Tänään aiheena on hyvinvointi, ja mulla on täällä tänään aiheen asiantuntijat paikalla, jotka itse asiassa tekevätkin SEAMKista vielä entistä parempaa paikkaa olla. Hei, tervetuloa.
Joo, eli meillä on täällä tänään paikalla SEAMKin pappi Jaakkolan Aila, ja sitten opintopsykologi Maunumaan Anne-Mari. Aloitetaanko heti siitä, että mitkä on teidän työn tavoitteet?
[Anne-Mari]
Mutta sehän tuli jo tuossa tuo tavoite, että me tehdään entistä parempi paikka.
[Haastattelija]
Totta, eli tämä on vähän niin kuin jo closattu.
[Anne-Mari]
Tämä on niin kuin tässä.
[Aila]
Mutta tukea hyvinvointia tässä SEAMK-yhteisössä, se on meidän työn tavoite.
[Anne-Mari]
Kyllä, ja sitten erityisesti opiskelijoiden psyykkisen hyvinvoinnin ja voimavarojen tukeminen.
[Aila]
Ja opiskelukyvyn tukemista.
[Anne-Mari]
Kyllä, sen edistämistä, että jotenkin selviää tästä ajasta, mitä täällä on mahdollisimman hyvin.
[Aila]
Otetaan vastaan iloja ja suruja, ja jotenkin ollaan niiden käsittelyssä tukemassa.
[Anne-Mari]
Kyllä, siinä hetkessä läsnä ja sitten ohjataan tarvittaessa eteenpäin. Jos katsotaan, että jos tarvitsee jotain muuta kuin meidän juttelutukea, niin sitten ohjataan sinne suuntaan, mihinkä ajatellaan, että on hyvä.
[Aila]
Ja haluan muistuttaa, että me ei olla kahdestaan vastuussa tästä hyvinvoinnista täällä SEAMKissa, vaan meitä hyvinvoinnin tukijoita on paljon muitakin. Meidän tiimiin kuuluu erkkaopot ja opintokuraattori Niina Virkkala.
[Anne-Mari]
Kyllä, ja Vasikkaniemen Tuija luotsaa sitten tätä tiimiä.
[Aila]
Hän on meidän pomo.
[Haastattelija]
Pakko sanoa, että teette kyllä kaikki todella tärkeää työtä.
[Aila]
Kiitos. Tämä on mukavaa työtä.
[Haastattelija]
Miten vaikuttaako sitten, jos kuulee paljon surullisia asioita, niin vaikuttaako se jotenkin omaan elämään, tai jääkö siihen sitten työpäivän jälkeen, että jää vähän miettimään niitä asioita?
[Aila]
Mä ajattelen, että me ollaan jo aika pitkän linjan työntekijöitä, että se on ammatillisuutta se, että ei kaikki mene oman ihon alle. Mutta toki on asioita, jotka tuntuvat jossakin, ja sitten pitää olla ne omat keinot ja kyvyt niitä käsitellä ja purkaa. Toiset lähtee lenkille ja toiset kutoo ja pilatekseen, tai kuka mitenkin sitä sitten käsittelee.
Ja tokihan on omat työohjaukset olemassa.
[Anne-Mari]
Kun kysyt, että vaikuttaako, niin vaikuttaa. Mutta juuri näin kuin Aila sanoi, että se kuuluu tähän työhön, se niiden asioiden kanssa eläminen ja oleminen. Se on meidän työtä myös se, että kuinka niiden kanssa ollaan ja miten suojataan itseä ja omaa psyykettä ja kuinka ollaan omien kehollisten kokemusten kanssa.
[Aila]
Totta. Ja ajatushan siinä on aika usein se, että otetaan vastaan se tarina ja tavallaan annetaan se takaisin sille ihmiselle, joka on tarinan kertonut, silleen on vähän pureskellussa muodossa.
Tämä on vähän hassusti kerrottu.
[Anne-Mari]
Siinä luodaan mun mielestä yhteistä ymmärrystä. Siinä rakennetaan jotain uutta.
[Aila]
Mutta luovutaan myös siitä tarinasta. Se ei siinä mielessä ole minun tarina, se raskas tarina, minkä joku ihminen kertoo.
[Haastattelija]
Hyvin sanotte, että annatte vähän työkaluja ja hän jatkaa sitä tarinaa sitten omalta tontilta.
[Anne-Mari]
Niin, se on semmoinen hetken rinnalla kulkeminen ja asian jakaminen. Mutta sitten siinä on se ammatillisuus, että on eri asian puhua ystävälle tai perheenjäsenelle kuin puhua tällaista ammattia työkseen tekevälle. Sillä on eri funktio.
[Aila]
Ja siinä mielessä ajattelen, miksi rakastan tätä työtä, on se, että saa olla jonkun ihmisen rinnalla sen hetken, kun hän on siinä kertomassa omaa elämäänsä tai tarinaansa.
Ja sitten se arvokkuus siinä, että luotetaan niin paljon, että voidaan kertoa niitä kipeitäkin asioita tai niitä iloisia asioita. Se on tosi arvokasta, että luotetaan ja uskalletaan kertoa. Niitä asioita, jotka on nyt mielen päällä päällimmäisenä.
[Haastattelija]
Tuleeko siinä ihana tunne tai huojentunut olo, jos kuulee, että menee paljon paremmin ja on päässyt yli näistä vaikeista asioista? Tuleeko siinä semmoinen, että vitsi, vau?
[Anne-Mari]
Monta kertaa niinkin. Huomasin, että sinullekin tuli sellainen pysähdys tämän kysymyksen äärellä, koska siinä tapahtuu siinä hetkessä niin paljon. Se hetki on kauheen arvokas.
Jos näkee siitä, kun ihminen lähtee vastaanotolta tai siitä huoneesta ja keskustelun jälkeen, että on jotenkin kärsimys vähentynyt, niin se on se, että jes, nyt tämä on hyvä. Sitten tiedetään elämästä, että tämä on prosessiluonteista ja me elämme suhteissa ja asiat muuttuvat. Nyt voi mennä hyvin, hetken päästä voi mennä huonosti ja sitten taas voi mennä hyvin.
Elämä on sen mallista. Mutta siinä hetkessä tapahtuva kohtaaminen ja jos se vähentää kärsimystä ja näkee, että ihminen on helpottuneempi, niin silloin on itselläkin hyvä olla.
[Aila]
Jos lähtee kevyemmillä askeleilla pois, niin se on aina voitto. Sitten tähän työhön liittyy myös se, että emme aina tiedä, miten asia etenee. Se on vain siedettävä se, että jää mysteeriksi.
Kyllähän valmistumispäivät ja juhlat ovat isoja juhlia. Vaikka emme tietenkään kerro kenellekään, että kenen rinnalla on kuljettu, mutta kun näkee, että nyt hän valmistuu, joka on kipuillut jotenkin asioiden kanssa, niin se on iso juhla. Ei voi ajatella niin, että minusta tai meistä johtuvista syistä hän valmistuu, mutta se arvokkuus on, että on saatu kulkea pieni hetki hänen rinnallaan ja hän valmistuu.
[Haastattelija]
Kyllä mä uskon et se on ollut kuitenkin jonkinlainen auttava tekijä siinä osana sitä prosessia.
[Anne-Mari]
Tätä voimme toivoa. Sitä emme pääse tietämään.
[Aila]
Jokainen meidän opiskelija on aikuinen ihminen, hän tekee itse valintoja siitä, miten siitä lähtee eteenpäin, hänen tarinastaan eteenpäin. Joku aina valitsee väärin. Minun näkökulmastani vääriä valintoja.
Saattaa olla, että elämä menee toisella lailla kuin hän itse kuvitteli. Voi mennä paremminkin.
[Anne-Mari]
Sen vielä lisäisin edelliseen tästä, kun puhuttiin kohtaamisen hetkestä. On myös sellaisia tilanteita, että esimerkiksi ei halua jatkaa jollakin työntekijällä. Että meidän kohtaamisessa on vaikka jotain sellaista, mikä herättää liikaa jotain, tai ei halua tulla toista kertaa, niin se kuuluu myös tähän työhön.
Ihmisillä on vapaus valita. Sitten voi katsoa, kelle muulle voisi mennä juttelemaan. Tähän työhön kuuluu se, että se on näin.
Siihen ei pidä nujertua.
[Aila]
Onneksi meitä on monta. Omaltakin näkökulmalta ajattelen, että onneksi meitä on monta. Sitten voi sanoa, että hei kuule, luulen, että sinä hyötyisit enemmän, jos menet vaikka Anne-Marille juttelemaan.
Ei voi elää sellaisessa kaikkivoipaisuuden harhassa, että voin pelastaa kaikki. Koska en voi. Sitten voi sanoa, että kuule, tässä asiassa Niina on paljon viisaampi kuin minä.
[Haastattelija]
Niin, että osaa ohjata toiselle henkilölle. Kyllä, ja YTHS:lle ja vaikka minne.
[Anne-Mari]
Se voi liittyä sisällöllisiin asioihin. Joku tietää jostain asiasta enemmän kuin minä ja on parempi ohjata sinne. Se voi liittyä vuorovaikutuksellisiin asioihin.
[Haastattelija]
Olen myös kuullut ylipäätään terapiassa, että siellä oikeasti saa valita kenen kanssa. Voi vaikka joka kerta olla eri, että etsit sen tietyn ihmisen, kenen kanssa on helpoin puhua. On sellainen pieni kemia siinä, että tulee se turvallisuus tai löytyy se oma.
[Anne-Mari]
Jos puhutaan psykoterapiasta, niin silloin on tärkeää, että vuorovaikutus toimii. Se on ihan tutkimuksellisesti todettu asia. Se on merkityksellinen juttu.
Meidän työ ei ole sillä lailla hoidollista, mutta toivomme, että ne kohtaamiset voisivat olla hoitavia.
[Haastattelija]
Miten teidän työnkuvanne eroaa toisistanne? Tai kuinka paljon te teette töitä yhdessä?
[Anne-Mari]
Jos lähtee siitä, että kuinka paljon me teemme töitä yhdessä, niin paljon. Lähtisin pikkusen tässä, että miten ne eroavat toisistaan, niin koulutuksen kautta jo liikenteeseen. Paljon on meidän työkentällä niitä samoja, mitä me tehdään käytännössä työksemme, niin siellä on paljon samankaltaisuutta.
Meidän koulutustausta on hyvin erilainen ja se kenttä, mistä tullaan, on erilainen. Minä olen psykologi ja psykoterapeutti.
[Aila]
Minä olen teologian maisteri ja työyhteisökonsultti ja työohjaaja.
[Anne-Mari]
Meidän orientaatiot ja tulokulmat ovat samankaltaisia.
[Aila]
Samalla lailla kaikki asiat maan ja taivaan välillä. Mutta kyllä minä selkeästi ajattelen niin, että jos on vaikka oppimiseen liittyviä kysymyksiä, niin en minä siinä ole asiantuntija.
[Anne-Mari]
On erilaiset kentät, joissa puhutaan asiantuntijuudesta, että minkälaisia asioita tuntee. Niissä on eroja. Oppimisvaikeuskuviot meikäläisen kentälle.
Oma orientaatio ja tämän hetken opiskelu. Psykofyysisellä puolella ne asiat ehkä enemmän minun kentälle. Ja sitten Ailalle kaikenlaiset muut. Esimerkiksi minä en pidä sururyhmiä.
[Aila]
Minä olen tällainen itkettäjä, että minun huoneessani on itketään. Se on ihanaa. Yhtä lailla sinä käsittelet surun teemoja.
[Anne-Mari]
Joo, ja ne teemat voivat olla mitä vaan. En myöskään vihi, enkä kasta, enkä tee sellaisia. Enkä hautaa tai en tee toimituksia, enkä voisikaan tehdä.
Onhan niissä paljon eroja, mutta arkisen työn sisällä on paljon samankaltaisuutta.
[Aila]
Esimerkiksi minä olen mukana tutorkoulutuksessa.
[Anne-Mari]
Tässä on enemmän ryhmäytymistä. Samoin opintokuraattori, joka aloitti iloksemme.
[Aila]
Niin, niiden kanssa ryhmäytellään. Tutoreiden kanssa syksyllä uudet opiskelijat. On meillä vähän eroja näillä tonteilla.
Sä pidät toisia ryhmiä ja minä pidän toisia. Molemmilla on se periaate, että kaikki asiat maan ja taivaan välillä. Ei ole asiantuntijoita, mutta osataan kuunnella niitä.
[Anne-Mari]
Opiskelijan ei tarvitse tavallaan tietää sitä, että onko tämä erkan vai opintokuraattorin vai opintopsykologin vai SEAMKin papin asia. Kyllä me sitten ohjaillaan.
[Haastattelija]
Toi on ihanaa, että te teette niin paljon yhdessä. Kuitenkin aika lailla sama työnkuva eri kenttä. Voitte ohjailla sit toisillenne, että hei vitsi, Anne-Mari tietää tästä.
[Anne-Mari]
Joo kyllä. Jos me laitettaisiin paperille meidän työnkuvat, niin ne ovat erilaiset. Mutta sitten ne arkiset tilanteet ja opiskelijoiden tuomat sisällöt sinne keskusteluun.
Ajatteleehan tällaista, että vaikka yksilökäyntejä, joka on yksi osa meidän työstä, niin ne teemat voivat olla samanlaisia.
[Haastattelija]
Kuinka paljon näitä yksilötapaamisia on viikon aikana?
[Aila]
Riippuu viikosta. Välillä on tosi monta ja sitten välillä on semmoisia, että viikko täyttyy kaikesta muusta.
[Anne-Mari]
Joo kyllä. Mutta koitetaan varjella vähän niitä yksilöaikoja. Itse ajattelen, että neljä päivässä on semmoinen, että sitä jaksaa tehdä pidemmästi.
Meillä on perjantaisen Opinnot ojennukseen -klinikka, eli se päivä menee aika lailla siihen. Sitten olen varannut kalenterista aikaa myös muunlaiselle työlle. Eli mun yksilöajat on kolmelle päivälle jakautuneena.
Tämä me tehdään vähän erilaisesti. Meillä on pikkasen eri rytmi.
[Aila]
Koska mulla on välillä retkiä ja leirejäkin, niin mulla on arkena välillä vapaita. Senkin vuoksi meillä on vähän erilainen rytmitys. Mutta pyritään ainakin, että tiistaisin ja perjantaisin yritetään pitää meidän palaverit.
[Haastattelija]
Kuinka pitkiä yksilötapaamiset on? Onko ne tunnin?
[Anne-Mari]
Se on mun mielestä hyvä aika ihmiselle. Se on riittävä aika siihen, kun miettii jotakin psyykkisesti vaativaa juttua.
[Aila]
Ja sitten huomaa, että siinä vaiheessa usein väsähtää. Kun 45 minuuttia tulee täyteen, niin sitten väsähtää. Ei niinkään itse, mutta se ihminen.
[Anne-Mari]
Se on kovaa hommaa, se miettiminen. Sillä tavalla ajattelen, että se myös suojaa opiskelijaa.
[Aila]
Mutta tunti on maksimi yleensä. Mulla on esimerkiksi myös tiimityöohjauksia, niin ne on vähän pitempiä. Tunti, 30 minuuttia on yleensä se.
[Anne-Mari]
Jos on jotain yhteispalavereita, jos on useampi ihminen, niin silloin se ei riitä. Se on kyllä aika lailla 1,5 tuntia. Useampi puhuja, niin siihen menee.
[Haastattelija]
Mitkä asiat teidän mielestä lisäävät hyvinvointia?
[Aila]
Mukavien asioiden tekeminen. Mä eilen olin tutorkoulutuksessa. Mun rastin teemana oli voimavarat, mitkä vievät ja mitkä tuovat, ja jaksamiseen liittyviä juttuja. Kaikille muistaakseni kerroin, että olin koulutuksessa, jossa yksi viisas ihminen kertoi omasta uupumuksestaan. Ja siitä, että silloin kun on uupunut, niin ei riitä, että nukkuu. Masentuneena saattaa nukkua sen 20 tuntia vuorokaudessa. Sen lisäksi, että lepää nukkumalla, niin pitää tehdä itselle mukavia asioita.
Hyvinvointia lisää se, että tekee itselle mukavia asioita. Toiset ei voi määritellä, mikä sulle on mukavaa. Mukavat asiat pitää miettiä itse.
Mutta toki ulkoilu ja hyvä seura ja hyvää ruokaa ja elämän merkityksellisyyden kokeminen lisää hyvinvointia.
[Anne-Mari]
Sosiaaliset suhteet, tosi tärkeää. Ja sitten mukavien asioiden tekeminen ja itsensä toteuttaminen. Että on vähän aikaa kuunnella, että mitäs minä ja mitäs nuo muut.
Eikä vain itse myötätunto, vaan myötätunto toisiaan kohtaan.
[Haastattelija]
Joo, se on kyllä tärkeää. Miten opiskelija voi varata ajan opintopsykologille tai pastorille? Kuinka se toimii ja näin pois?
[Anne-Mari]
Tässä olemme tällaisessa murroskohdassa, kun olemme saamassa uuden järjestelmän. Tällä hetkellä se toimii niin, että menee Intraan ja valitsee sieltä Opiskelijan hyvinvointi. Ja sieltä kuvakkeiden kautta pääsee sähköiseen ajanvaraukseen.
Sieltä voi varata aikaa ja sitä voi myös peruuttaa sitä kautta.
[Haastattelija]
Okei, mutta nyt se on muuttumassa.
[Anne-Mari]
Muuttumassa, mutta en pysty sanomaan mitään vielä sieltä.
[Aila]
Se voi olla, että se muuttuu vasta syksyllä. Joo, ei voi tietää. Mutta joko sähköisen ajan varauksen kautta siellä näkyy vapaita aikoja, mutta sitten toki voi laittaa viestiä, että haluaisin varata aikaa, että koska sopisi.
[Anne-Mari]
Joo, se sähköinen ajanvaraus on sen takia, että ensimmäistä kertaa suositan sitä itselleni, koska siellä on sitten nämä tietosuojakuviot ja muut hoituu ensimmäisen varauksen yhteydessä sähköisesti.
[Aila]
Ja sitä kautta voi milloin vaan, vaikka keskellä yötä varata sitä aikaa, että saa saman tien sen tiedon, että milloin olisi seuraavaa vapaa.
[Haastattelija]
No, millaisissa tilanteissa sitten voi tulla esimerkiksi juttelemaan?
[Anne-Mari]
Melkein helpompi kysymys, jos olisi toisin päin.
[Aila]
Niin, just ajattelin sitä samaa, että millaisessa tilanteessa ei voi tulla juttelemaan.
[Haastattelija]
No, voidaan kääntää se niin päin, jos siihen on helpompi vastata. Tämä ei ollut moite sua kohtaan.
[Aila]
Silloin kun on jalka poikki, niin ei kannata ottaa meihin yhteyttä.
[Anne-Mari]
Niin, niin. Mutta jos miettii niitä asiasisältöjä, niin ihan minkä asian kanssa vaan. Aika monella on myös semmoista ajatusta, se on aika yleinen, että oma asia ei ole niin tärkeä tai vakava. Että ajattelee, että pitäisi olla vielä jotakin paljon pahempaa, ennen kuin voi tulla juttelemaan. Tai että minä vien jonkun ajan, kun minä tuun omien asioitteni kanssa.
Siihen meillä on kyllä aika selkeä viesti, että kaikkien asiat ovat yhtä tärkeitä.
[Aila]
Ja se, että vähän niin kuin kivunkin kanssa. Se on niin yksilöllistä, että yhdelle pieni kipu on suuri kipu ja toiselle sitten taas ei tunnu missään. Sama on myös elämäntuskan kanssa.
Toiselle se, että tänään oli väärän värinen paita päällä ja mua ahdistaa se, niin on iso juttu. Toinen ei edes muista, minkä värinen paita on päällä.
[Haastattelija]
Että kaikki yksilöt kokevat sen niin eri tavalla.
[Aila]
Niin ja sitten kun tämä elämä on niin kokonaista, että se voi olla se paidan väri, joka katkaisee sen kamelin selän.
[Anne-Mari]
Ja kaikilla on oikeus tulla pohtimaan omaa elämäänsä. Ja sitä, kuinka itse suhtautuu omiin asioihin ja tutkimaan niitä merkityksiä, mitä omassa elämässä on. Se ei ole keltään pois.
[Aila]
Ja joskus se voi olla myös tämmöinen oppimiskokemus, että miltä tuntuu puhua omista asioista jollekin, jolla ei ole tunnesidettä niihin asioihin. Ajattelen, että sekin on meidän työn oleellinen osa, että ihmiset tulevat puhumaan asioista, joihin meillä ei ole tunnesidettä. Heidän ei tarvitse suojella esimerkiksi meidän tunteita.
[Haastattelija]
Ja sitten tietää, että te olette puolueettomia tässä tilanteessa, kun te ette tunne tilannetta.
[Aila]
Niin, eikä välttämättä tiedetä niitä ympäröiviäkään ihmisiä. Jos on joku ihmissuhdekuvioissa sotku, niin ei tunneta niitä, ketkä ovat mukana siinä sotkussa.
[Anne-Mari]
Ja jos varaa aikaa sellainen ihminen, jonka minä tunnen ja jonka lähipiirin minä tunnen, niin en ole varmaan oikea henkilö siihen keskusteluun et sitten joku toinen hoitaa sen. Sitten se asia puhutaan auki.
[Haastattelija]
Onko jokaisella korkeakoululla tällainen mahdollisuus vai onko tämä valtionvelvoite?
[Anne-Mari]
Laki ei määrää. Laki määrää toista astetta näissä asioissa. On oltava kuraattori ja psykologi ja näin.
Mutta ammattikorkeakoulun laki ei määrää eikä mikään mukaan laki. Eli hyvä se on.
[Aila]
Oikeasti hyvä se on. Ja oppilaitospappeja on kyllä kaikissa korkeakoulussa, yliopistoissa ja aika monessa ammatillisessa oppilaitoksessa. Mutta se, että minä saan tehdä sataprosenttisesti SEAMKilla töitä, niin läheskään kaikissa ammattikorkeakoulussa ei ole sataprosenttista pappia.
Aika monessa on niin, että pappi tekee myös seurakuntatyötä, joka tarkoittaa sitä, että on viikonloppuisin töissä ja osan arjesta koululla.
[Anne-Mari]
Mutta kyllä SEAMK on panostanut ihan tosi hyvin opiskelijoiden hyvinvointiin. Arvostan.
[Haastattelija]
Kuitenkin se on niin iso osa opiskelijan kaarta. Jotenkin aivan mahtavaa, että täällä panostetaan hyvinvointia.
[Anne-Mari]
Kyllä, olen samaa mieltä. Ja sitten on viety isosti rakenteisiin tässä organisaatiossa. Että ei läheskään kaikissa korkeakouluissa ole tällaista tilannetta.
[Aila]
Ja tänään vietämme tasa-arvonpäivää, Minna Canthin päivää. Ja ajattelen myös meidän työn kannalta, että meidän tehtävä on tasa-arvoisesti olla kaikkia varten täällä SEAMKissa. Tulipa mistä vaan tai mikä vaan tausta, niin me ollaan sitä varten täällä.
Meihin saa olla yhteydessä silloin, kun tuntuu siltä, että tarvitsee jotain kuuntelijaa.
[Haastattelija]
Kyllä sen huomaa täällä myös senkin, että täällä on liikuntapalvelut. Ja sitten on näitä hyvinvointiviikkoja. Oli se hyvinvointipassi ja näitä et kyl sen myös huomaa.
[Aila]
Ja portaissa lukee, että kiitos, että valitsit portaat.
[Haastattelija]
Niin, että täällä on oikeasti paljon tällaisia, jos rupeaa oikein erittelemään, niin on oikeasti paljon. Että ne kyllä näkyy ihan ulospäinkin.
[Anne-Mari]
Joo, ja sitten jos lähdetään katsomaan tätä rinkiä, että ei vain tätä meidän opiskeluhyvinvointitiimiä, niin sitten täytyy tietenkin mainita SAMO isosti, että SAMOhan tekee juuri tuota, mitä äsken mainitsit. Ja sitten lisäksi opinto-ohjaajat on isossa roolissa. Ja ryhmänohjaajat, lehtorit, kaikki.
[Aila]
Koko henkilökonta.
[Anne-Mari]
Niin, koko henkilöstö. Ajattelen, että se on myös sellainen orientaatiokysymys ja asennekysymys. Että se on musta hyvä henki tässä suhteessa.
[Aila]
Niin, puhutaan SEAMK-hengestä. Ja mä arvostan tätä yhteisöllisyyttä, mikä täällä on. Ja tietysti täytyy sitten samaan syssyyn puhua siitä, että kuitenkin eletään yhteiskunnassa, jossa moni kokee olevansa yksin.
Ja se yksinäisyys on yksi tämmöinen teema, mistä sitten puhutaan noissa yksilötapaamisissa. Ja sitten mä ajattelen, että hyvä, että täällä kuitenkin näissä rakenteissa on tämä hyvinvoinnin tukemisen ajatus. Että sitä yksinäisyyttäkin yritetään SEAMK-hengellä vähän taltuttaa.
[Haastattelija]
No mitä työkaluja te käytätte hyödyksi teidän työssä?
[Aila]
Nämä kaksi korvaa on aika kova sana.
[Anne-Mari]
No jos mä ajattelen tätä omaa koulutustaustaani, niin tietenkin niitä, mitä sieltä psykologian kentältä on tullut. Mutta erityisellä orientaationa sitten tämä tämmöinen keho-mieliyhteys ja siihen liittyvät menetelmät on mun repertuaarissa. Ja sitten mennään täältä dialogisuuden tulokulmalta.
Ja mitenköhän sen asian nyt lyhyesti selittäisi. Ehkä asettumista siihen, tarttumista toisen ihmisen sanoihin ja sen ymmärryksen rakentamista sitä kautta.
[Aila]
Sekä sen ymmärryksen, että ymmärränkö oikein, mutta myös se, että se yksilö tai ihminen itse ymmärtää. Tai tekee niitä oivalluksia, että no oikeasti en mä tota tarkoita. Tai että no tota just mä tarkoitan.
Ja sitten hän itse oivaltaa sitä, että missä tämä mun pää menee. Hänen oma päänsä menee tai omat tunteensa menee. Tunnetyöskentelyä on aika usein myös.
[Anne-Mari]
Ja reflektio on yksi semmoinen. Semmoinen peilaaminen siinä, jos puhutaan ihan näistä keinoista.
[Aila]
Mutta on toki erilaisia kortteja, joita voi hyödyntää. Silloin kun olin työyhteisövalmentajakoulutuksessa, niin piti luoda joku systeemi tai joku symbolien käyttö. Niin mä keräsin, mulla on joku 60 kermanekkaa, niin sitten joskus käytän kermanekkatyöskentelyä.
Tai mitä työskentelyä milloinkin on. Mikä saisi sen pulmatilanteen auki. Joskus ne on kermanekat, joskus on kortit ja joskus on pelkkä puhuminen.
[Anne-Mari]
Hengityksen kanssa itse operoin myös. Joskus ohjaan sitä ja käytän itse siinä keskustelussa sitä omaa hengitystä myöskin osana sitä toimintaa.
[Aila]
Se on muuten yksi, mikä on meidän ero. Et sä oot kouluttautunut myös tuohon hengityspuoleen. Mä hengittelen vaan tavallisesti.
[Anne-Mari]
Mutta aika paljon, vaikka me puhutaan näin, että me jutellaan ihmisten kanssa, niin oikeasti sinne liittyy myös paljon ihan sellasta ammatillista tekemistä.
[Haastattelija]
On paljon muutakin kuin puhumista. Tai on paljon tosiaan menetelmiä myös.
[Anne-Mari]
Kuuntelu voi olla aika kokonaisvaltaista ja se ruumiillisuus voi olla siinä voimakkaasti mukana.
[Haastattelija]
Kirjoitatteko te sitten paljon ylös asioita?
[Anne-Mari]
Mun pitää kirjata. Kirjaan tietosuojaisesti. Joka käy, niin Aila ei kirjaa.
[Aila]
Joo, mä en kirjaa ylös.
[Anne-Mari]
Niin sen takia mulla on ihan oman muistini takia. Mulla on muistiinpanovälineet siinä, kun opiskelija on paikalla. Koska mä en luota mun omaan muistiin.
Jos mä vaikka kirjaan seuraavana päivänä, niin mul on keskeneräisiä lauseita mun papereissa.
[Haastattelija]
Joo silleen pitää arvailla, että mitä tässä nyt oli.
[Anne-Mari]
Se on ihan tällästä muistiinpanoa varten, että mä muistan jotain siitä.
[Haastattelija]
Siihenkin varmaan on helppo, että voi sit vain jättää taakseen tai mennä seuraavaan päivään. Jos joskus uudestaan näkee samaa ihmistä, niin voi palata.
[Anne-Mari]
Siinä se kirjaus on hyvä, että voidaan muistella yhdessä, mitä tuli puhuttua. Kirjaukset on yleensä hyvin lyhyitä ja yksinkertaisia. Se on vain, mitä suurin piirtein puhuttiin ja mitä sovittiin.
[Haastattelija]
Minkälaisia eri ryhmiä teillä on tarjolla?
[Anne-Mari]
Niitähän on aina sitten joka kevät ja syksy vähän monenlaisia. Ne voi vaihdella ne sisällöt. Mutta jos ajattelee vaikka tätä kevättä nyt.
On ollut ajankäytön työpajaa yksi kappale ja nyt on toinen tulossa. Ensi viikolla alkaa sururyhmä. Sitten on nepsy-vertaistukiryhmä.
Ammatillinen erityisopettaja vetää sitä.
[Aila]
Näihin ryhmiin liittyy myös se, että vähän tarpeen mukaan. Eri vuonna on vähän erilaiset tarpeet. Voisin oikeastaan ajatella, että koirakävelykin on yksi ryhmä.
Siinä meillä on WhatsApp-ryhmä, jossa muistutetaan siitä. Tänään on koirakävely kello 15 tai 16 ja milloin lähdetään. Nyt on huono sää ja ei lähetä.
[Anne-Mari]
Sitten on opiskelijaillat.
[Aila]
Kismus-ryhmäkin on, vaikka se on sellainen avoin. Se on tiistaisin. Joskus on ollu tällaisia masentuneitten ryhmiä.
YTHS järjestää jännittäjien ryhmää.
[Anne-Mari]
Parasta aikaa on käynnissä vielä. Se on tosi hyvä palvelu heiltä. Sitten meillä on nämä Opinnot ojennukseen -klinikat, jotka ovat tosi hyviä paikkoja tulla matalalla kynnyksellä vähä minkä asian kanssa vaan.
Minä tykkään, että se on silloin hyvä, kun se on lähes tulkoon joka perjantai. Pitkäperjantai ja vapun jälkeinen perjantai taitaa olla tältä keväältä nyt et silloin ei ole, mutta muuten me istutaan siellä kaikki.
Ja välillä siellä, eli kaikilla tarkoitan siis…
[Aila]
Erkat ja Niina.
[Anne-Mari]
Opintokuraattori ja me. Ja sitten siellä on usein seurakunnan diakoni, joka voi sitten, diakonityöntekijä, joka voi taloudellisissa asioissa erityisesti ja harrasteasioissakin jeesaa. Ja sitten siellä on välillä Kelan palveluasiantuntija, niin kuin nyt tulevana perjantaina on.
Ja sitten YTHS terveydenhoitaja joka toinen viikko. Siellä on aina tämmöinen peruskokoonpano höystettynä bonuksilla.
Niin sitten puolen tunnin aikoja voi varata. Ja me lähetän aina tiistaisin sähköpostia. Niin siinä pääsee nopeasti.
Mä tykkään siitä nopeudesta. Eli opiskelijan ei tarvitse odottaa kolme viikkoa jotain.
[Aila]
Ja sitten siinä on tämmöinen moniammatillinen etu, että aina yksi tietää yhteen ja toinen toista. Ja että voidaan yhdessä miettiä, että miten tätä esseetä viedään eteenpäin esimerkiksi.
Mutta moninaiset aiheet on sielläkin.
[Haastattelija]
Joo. Lyöty viisaat päät yhteen.
[Anne-Mari]
Niin. Ja sitten on talojärjestäjä myös opinnäytetöiden teholauantain. Me ei ole siellä, mutta yksi meidän ammatillinen erityisopettaja on.
Ja seuraava taitaa olla 15. päivä. Menikö jo?
Meni. 12.4.
[Aila]
Ja sitten toki he järjestää myös nämä lukiseulat, jotka myös vaikuttaa siihen hyvinvointiin täällä. Mietitään niitä, kenellä on lukivaikeutta tai haasteita.
[Anne-Mari]
Ja lukitutkimukset myös.
[Aila]
Niin. Miten opintoja suoritetaan sitten.
[Anne-Mari]
Tässä nyt tuli vähän sulle tästä sekä ryhmää että toimintaa.
[Haastattelija]
Joo. On kyllä paljon toimintaa, mitä järjestää. Ja eri ryhmiä.
[Anne-Mari]
Sit Aila oli just pilkillä porukan kanssa.
[Haastattelija]
Niin. On paljon retkiä myös, mihin voi osallistua.
[Anne-Mari]
Ne täyttyy aina saman tien.
[Haastattelija]
Olen kuullut myös, on mahtavaa, että järjestätte tuollaista.
[Aila]
Joo, se on mukavaa.
[Anne-Mari]
Aila on tuota hommaa tehnyt kauanko?
[Aila]
Minä olen ollut SEAMKilla vuodesta 2008. Niin siitä saakka olen retkiä järjestänyt.
[Haastattelija]
Ja sitten on hyvä esimerkiksi näitä ryhmiä tarpeen vaatiessakin, jos tulee ilmoituksia.
[Aila]
Niitä otetaan vastaan.
[Anne-Mari]
Kyllä, kyllä.
[Aila]
Joskus on ollut kokkikerhoa.
[Haastattelija]
Aika hauska. Tämäkin on varmaan vaikea, kun on näin monta ryhmää, mutta onko siinä sellaista, kuinka monta yleensä on samaan aikaan?
Esimerkiksi sururyhmässä tai ajankäytön työpajassa.
[Anne-Mari]
Siinä on meillä kymmenen rajoitteena. Ollaan niitä pidetty aika monta jo.
[Anne-Mari]
Välillä on ollut, tai ei pystytä ottamaan kaikkea, että siinä on ollut aika paljon tulos jengiä. Mutta viimeksi oli ihan hyvin kyllä tilaa.
[Aila]
Sururyhmässä olen pitänyt sen, että kuusi on aika lailla jo maksimia. Joskus on tullut enemmän, niin sitten olen tehnyt kaksi ryhmää, jotta kaikille on aikaa ja tilaa puhua siitä omista suruistansa. Siksi ei voi olla määräänsä isompi se ryhmä.
[Haastattelija]
No, miltä näyttäisi ideaali hyvinvoiva SEAMK? Tai mikä olisi sellainen ideaalitilanne, että SEAMK tai ylipäätään korkeakoulu ei tarvisi opintopsykologia tai pappia?
[Aila]
Tämä on niin ihanaa työtä. Mä ajattelen niin ihanaa työtä, että mä toivoisin, että aina tarvitaan meitä. Huomaa kyllä, että on vähän vaikea vastata.
On niin vaikea kysymys. Mutta jos kaikilla olisi sellainen elämäntilanne ja olo täällä opiskellessa, että kaikki sujuu hyvin ja kokee olevansa hyvinvoiva, niin silloin mä ajattelisin, että meidän työ voisi olla toisenlaista täällä. Meidän työ ei olisi niin ongelmien, surujen tai murheiden kanssa painiskelua, vaan se olisi enemmän tällaista joulukuusen koristelua ja muuta.
Mä ajattelisin, että siitä puuttuisi elämänmaku siinä mielessä, koska surut, tuskat ja ahdistukset myös kuuluvat elämään.
[Anne-Mari]
Mä ajattelen, että semmoinen ideaalitilanne, jos lähdetään leikkimään tai mielikuvittelemaan. Ideaalitilanne siihen, että meitä ei täällä talossa tarvittaisi, opiskelijat ei tarvisi meitä, niin se tarkoittaisi mulle sitä, että lähipiiri ja perhe toimisi niin hyvin, että sen tuen saa sieltä. Tämä ei nyt tarkoittanut sitä, että me oltaisiin vaihtoehto sille, mutta ajattelen näin ideaalitilanteessa, että ne väylät olla omien ongelmien ja ahdistusten kanssa tässä elämässä niin omassa elämässä olisi ne puitteet ja tuki ja voimavaran löytyminen.
[Haastattelija]
Niin se verkosto, että se löytyy lähipiiristä. Hyviä vastauksia. No miten te sitten viestitte teidän toiminnastanne SEAMKilaisille?
[Aila]
Meillä on erittäin hyvä yhteistyö SAMOn kanssa. Samo informoi meidän tapahtumista.
[Anne-Mari]
SAMOlle kiitokset ja terveisiä.
[Aila]
Sitten meillä on Intrassa omat sivut, hyvinvoinnin sivut. Meillä on mahdollisuus lähettää sähköpostia opiskelijoille ja henkilökunnalle. Mulla ja Sedun papilla meillä on yhteinen Insta-tili myös.
Seinäjoen seurakunnan oppilaitospapit. Sitäkin kautta tavoitetaan joitakin.
[Anne-Mari]
Sitten meillä on ilmoitustaulut ja sitten me kierretään aloittavien infoissa kertomassa.
[Aila]
Sitten meitä on pyydetty myös hengailee tuolla käytävillä, niin välillä myös hengaillaan käytävillä.
[Anne-Mari]
Tuudokin jonkin verran, mutta vähempi nyt sitä. Mutta me pyrimme tällaiseen monikanavaisuuteen.
[Aila]
Se on helposti löydettävissä. Mä ajattelen myös sitä, edelleen kiitokset SAMOlle, kun meidän tapahtumista ilmoitetaan myös siellä, niin se madaltaa kynnystä.
Koska joillakin on edelleen vähän pelko, että en mä nyt niin hullu ole, että mä psykologille menen. Tai en mä nyt niin uskovainen ole, että mä jollekin papille menisin.
[Anne-Mari]
Mä voin paljastaa ison salaisuuden. Psykologit ei lue ajatuksia.
[Haastattelija]
Mitä? Nyt se tuli se tieto sieltä.
[Aila]
Eikä papitkaan. Kun me ollaan tavallaan normaaleja, normaali osa tätä SEAMK-yhteisöä, niin ehkä uskaltaa paremminkin tulla. En tiedä, onko kuraattorille meneminen niin pelottavaa.
Mä en koe, että meidän opiskelijoilla olisi kauhean suuri pelkotila, että tulee meille juttelemaan. Mutta silti kiitos SAMOlle, että kertoo meidän tapahtumista.
[Haastattelija]
Tuli just tuosta mieleen, että kuten aiemmin puhuttiinkin siitä, että joillakin voi tulla sellainen fiilis, että vitsi, että haluaisi päästä puhumaan jollekin. Mutta sitten tulee sellainen fiilis, että vitsi vieksmä jonkun toisen aikaa, jolla on oikeasti paljon pahemmin asiat tai vähättelee omia ongelmia. Onko siihen jotain, että miten tsempata tai madaltaa kynnystä siihen?
[Anne-Mari]
Joskus ne kynnykset voi olla melkein sanoisin näin, että tarpeellisia oman elämänsuojia. Voi olla vähän sellaista ajatusta, että kaikella on aikansa. Myös ihminen itse neuvottelee niiden kynnyksien kanssa ja katselee sitä kynnystä, että minkäs korkuinen se on.
Ihminen on se, joka sen kynnyksen hävittää mielikuvistaan tai astuu yli tai mitä siitä nyt sanoiskaan. Mutta rohkaisun sana kaikille siitä, että voi käydä kokeilemassa. Se kuuluu talven henkeen.
Täällä voi ketterästi kokeilla asioita. Voin käydä kokeilemassa, että mitä jos täällä Maunumaan tai Jaakkolan kämpässä kävisi puhumassa. Miltä minusta tuntuu?
Voi kuulostella sen jälkeen, että kannattiko vai oliko ihan susireissu.
[Aila]
Joskus se kynnys vaatii sitä, että en ole vielä valmis puhumaan tästä asiasta ja vaatii sitä aikaa siihen. Kyllä olen välillä rohkaissut siihenkin, että vaikka mekin ollaan jo tähän mennessä monenlaisia elämäntarinoita kuunneltu, mutta juuri sinun tarinaa me ei olla kuultu. Haluaisimme senkin kuulla, jospa se alentaisi sitä kynnystä.
[Anne-Mari]
Mutta itseään kohtaan ei myöskään tarvitse tehdä väkivaltaa. Ei tarvitse pakottaa itseänsä puhumaan mihinkään, jos ei halua. Se on jokaisen oma hetki ja voi olla, että sillä on oma aikansa.
Mutta se ajatus, että jonkun toisen asiat olisivat tärkeämpiä kuin omat, niin sitä pikkasen sanoisin, että ampuisin alas tällaisen ajatuksen, että ei ole totta mun maailmassa.
[Haastattelija]
Joo, me koetaan kaikki omalla tasolla ja henkilökohtaisella tasolla noi asiat. Jotenkin se on niin absurdia, että jotkut vertailevat tollaisia asioita, kun ne eivät ole mitenkään verrattavissa.
[Anne-Mari]
Juuri näin. Se on toisaalta hyvin luonnollinen ajatus. Tämä saattaa liittyä suojaan, mitä me kaikki tarvitaan ja niiden kanssa käydään neuvonpitoa omien suojien kanssa.
Missä kohtaa on, mikäkin on mahdollista. Koska sitten kun lähtee juttelemaan asioista, niin nehän tulee myös itselle näkyväksi ja kuulluksi silloin.
[Haastattelija]
Olen kerran käynyt itsekin puhumassa terapeutin kanssa tuolla Vaasassa. Huomasin kyllä siitä, että osas kysyä sellaisia kysymyksiä ja laittaa minulle uusia ajatuksia päähän. Se meni jotenkin niin syvälle tasolle, että olin ihan uudesti syntynyt.
Miten en edes oo ajatellut tätä asiaa? Silloin jotenkin se avasi sellaisia lukkoja. Vaikka nyt ei ole mitään isoja asioita ja näin, mutta silti jotenkin lähtee sieltä niin avarakatseisempana ulos.
[Aila]
Usein siinä onkin se, että kun itse rupeaa pyörittämään ajatuksia tai asioita mielessään, niin se pyörii samaa kehää. Sitten kun kuulee itsensä puhuvan ne asiat, niin se on niin kuin olisi toisella tuolilla itse kuulemassa omaa puhetta. Sekin jo avaa vähän sitä ympyrää.
Mutta jos joku vähän pökkäisee ja kysyy jonkun kysymyksen, niin se pakottaa siihen, että minä en voi pyörittää tätä samaa ympyrää, vaan että pitää vähän ruveta laajentamaan sitä käsitystä. Se siinä juuri onkin tässä keskustelussa oleellista.
[Anne-Mari]
Minulla on sellainen mielikuva sellaisesta näkötornista, mikä on pyöreä ja missä on ikkunoita. Vähän niin kuin sillä on panoraamaikkunat. Kun elämme elämää, niin usein katsomme yhdestä ikkunasta.
Sitten kun joku asia elämässä elävöittää tai havahduttaa tai tuo jotain uutta, niin se on vähän niin kuin kääntyisi ja katsoisi toisesta ikkunasta tai tekee jopa koko ympyrän. Se maisema vaihtuu.
[Haastattelija]
Tuo on hyvin sanottu. Periaatteessa olet koko ajan samassa paikassa. Maisema vaihtuu.
Kääntää vähän ikkunaa. Onko teillä lisättävää tai sanottavaa tai jotain mielen päällä, mistä haluaisitte sanoa jotain?
[Anne-Mari]
Ehkä lisäisin vielä tähän, kuinka paljon talo on panostanut. Se tekee mieli vielä sanoa, kun puhutaan SEAMK-hengestä, niin mun mielestä se on aitoa.
[Aila]
Se on aitoa. Aitoa tahtoa myös edelleen kehittää tätä hyvinvointia täällä.
Se ei jumita siihen, että nyt ollaan tässä ja maailman loppuun saakka ollaan tässä, vaan että tätä kehitetään.
[Anne-Mari]
Se ymmärrys siitä, mitä se on vaatinut ennenkään, vaikka hyvinvointityö on tässä kohdassa, että on näin monta tekijää ja panostetaan näin paljon. Sehän on vaatinut vuosia ja se vaatii johdon tahdon.
Tällainen ei synny itsestään. Se ei synny pelkästään työntekijästä.
[Haastattelija]
Huomaan itsekin, että täällä on niin helposti lähestyttäviä ihmisiä. Jotenkin huomaa sen SEAMK-henkisyyden. Ollaan samalla pelikentällä kaikki.
Otetaan tähän loppuvinkit ja loppurohkaisut opiskelijoille. Mitä rohkaisevaa haluaisitte sanoa opiskelijalle, joka voi huonosti tai pohtii elämän syviä kysymyksiä?
[Anne-Mari]
Tuu käymään.
[Aila]
Tuu juttelemaan meille. On tosi tärkeää, että hienoa, että pohdit elämän syviä kysymyksiä ja merkitystä. Se on arvokasta.
Aamulla muisteltiin, että meillä on joskus ollut infodiojen lopuksi jotain rohkaisun sanoja. Sen muistan, yhden oli se, että asiat voivat vahingossa mennä ihan hyvin.
[Haastattelija]
Oikeasti aivan ihanaa, että olitte täällä tänään. Teette SEAMKista paremman paikan, entistä paremman paikan.
[Anne-Mari]
Tässä toivossa me elämme.
[Haastattelija]
Kyllä.
[Anne-Mari]
Tutkimustietoa ei ole. On vähän sitäkin.
[Aila]
On sitäkin. Tyytyväisyyttä, mut ei liity meihin. Meistä riippumattomista syistä.
[Haastattelija]
Jos jollakin kuulijalla on jotain sydämen päällä, niin kannattaa olla yhteydessä näihin.
[Aila]
Meidät löytää Frami A:n neljännestä kerroksesta.