SeAMK Talk: Automaatiotekniikan insinöörejä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa
[Jingle]
Tuomas
Tervetuloa kuuntelemaan SeAMK TALK podcastia. SeAMK on tunnettu kouluttaja tekniikan alalla ja myös tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ja tänään jutellaan pikkaisen enemmän automaatiotekniikan insinöörikoulutuksesta. Meillä on täällä vieraana lehtori Jarkko Pakkanen. Tervetuloa.
Jarkko
Kiitos paljon. Mukava olla täällä.
Tuomas
Oon vähän tietoinen sun omastakin urapolusta ja koulutuspolusta, joka on aika mielenkiintoinen, niin kerrotko lyhyesti siitä, että miten oot tähän lehtorin tehtävään päätynyt?
Jarkko
No okei, mä yritän pitää lyhyenä. Mä mieluummin kerron aina pitkän versio, mutta mennään vähän oikoen. Sanotaanko näin, että ehkä peruskouluaikana en ollut mikään kympin, ysin tai ehkä kasinkaan oppilas. Mutta sitten mä menin ammattikouluun automaatiopuolelle peruskoulun jälkeen ja ehkä silloin sitten heti ekan ammattikouluvuoden jälkeen mulla sattui semmoinen tosi hyvä säkä, että pääsin kesätöihin semmoisen paikalliseen automaatiofirman. Paikallinen yrittäjä oli tosi tsemppaava ja antoi tosi laajasti tehdä siellä ja koulutti. Siitä ehkä lähti sitten semmoinen innostus siihen automaatioon ja ylipäätään niin kun tekemiseen, että tehdään kunnolla hommia. Sitten mulla menikin aika hyvin kyllä sitten se ammattikoulu. Ehkä nimenomaan se oli aika semmoinen käänteentekevä juttu, että pääsisi semmoiseen hyvään kesätyöpaikkaan.
Ja tota siitä sitten tää työnantaja muistaakseni… joo hän vielä vaati sitten, että täytyy (jos haluatte tänne töihin jäädä, meitä oli siellä muitakin nuoria kavereita), mennä jatko-opintoihin että saat jatkaa täällä töissä, mikä oli myös todella hienoa ja tsemppaavaa.
Pari vuotta kun olin käynyt AMK:ta täällä Seinäjoella, niin jäin harjoittelijaksi tänne tommoisia tuotantosimulointijuttuja tekemään. Se oli tosi mukava kanssa, kun silloin muutettiin Framille ja mä olin harjoittelijana ja mulla oli tuolla neljännessä kerroksessa oma toimisto jokirantanäkymällä. Olin kuitenkin opiskelijana vasta, mutta sekin tsemppas kyllä edelleen kunnolla tekemään opintohommat.
AMK meni siinä ja sitten mä jäin projekti-insinööriksi tekemään edelleen tuotantoon ja robottisimulointiin liittyviä projektitehtäviä. Sitten aloitin DI muuntokoulutuksen siinä muutaman vuoden päästä ja se kesti sen nelisen vuotta. Ja se oli aika lailla niin, että perjantaisin ja lauantaisin opiskeltiin… joo muistaakseni niin että perjantai illat ja lauantaipäivät eli aika lailla kaikki viikonloput. Sitten mä menin tuonne yksityiselle puolelle yritykseen tekemään sitten sitä diplomityötä ja tota sitä myöten sitten jäinkin sinne yritykseen töihin. Se oli tosi mukava työympäristö ja siellä on hyvät työkaverit ja näin. Toki SeAMKillakin oli sama juttu, mutta halusin kokeilla jotain muuta välillä. Siellä sitten vaikka mä menin sinne tuotannollisiin hommiin, enemmän ajauduin sitten ehkä siihen hankinnan ja jollain tavalla ehkä myynninkin tuen hommiin ja asiakastoimittajan rajapintaan ja tekemään sitten vielä enemmän sitä bisnestä, kun sitten suoraan sanottuna niitä insinöörihommia.
Lähdinkin sitten tekemään itselleni hopsia tuonne Vaasaan yliopistoon kauppatieteisiin, että jatkaisi siellä sitten ja tekisin maisteri tutkinnon siltä alalta sitten. Mutta sitten tuli tää SeAMKin robotiikan lehtorin paikka auki ja siitä on nyt 7 vai 8 vuotta aikaa. Aika kovaa Jaakobin painia kävin siitä sitten itseni kanssa, kun tykkäsin todella lujaa olla siinä hommassa siellä lapualaisessa firmassa. Mutta sitten kuitenkin mietin sitä, että tykkään edelleen tekniikasta ja se on kuitenkin se mielenkiinnon suurin kohde. Toki se oli ehkä turha käydä sitä Jaakobin painia, kun mä en olisi hakenut vielä siihen SeAMKin paikkaan, mutta selvästi kyllä itsevarmuutta löytyi [nauraa].
Tuoma
Kyllä [nauraa].
Jarkko
Mutta mä kuitenkin päätin hakea ja sain sen paikan ja sillä tiellä ollaan. Kyllä mä oon tästä nauttinut, tää on ihan mukava työympäristö varsinkin nyt kun saan tehdä opetusta ja TKI:ta (tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimintaa). Se on hyvin monipuolinen, joskus jopa vähän liiankin monipuolinen…
Tuomas
Kyllä. Joo, mielenkiintoinen urapolku ja yksi mahdollisuus tämmöinen.
Jos puhutaan automaatiotekniikan insinööristä, niin jokaisella on varmaan tietysti tietynlainen mielikuva, että mitä tämmöinen voi työkseen tehdä tai mihinkä sijoittua. Miten sä sitä kuvailisit, mihin kaikkeen automaatiotekniikan insinööri taipuu?
Jarkko
No kyllähän se taipuu todella moneen. Joskus luin artikkelin jostain, taisi olla Kauppalehden joku nettiartikkeli mikä tuli vastaan ja siellä se oli otsikolla ”Työnantajat hakee hyviä tyyppejä”. Senpä takia mä ajattelisin ehkä niin, että se on aika tämmöinen persoonakysymys. Meitä ihmisiä on kuitenkin erilaisia. Toiset tykkää tehdä duunia isolla porukalla ja olla koko ajan uusien ihmisten kanssa tekemisissä. Silloin ehkä jos ajatellaan, että sä oot insinööri ja sä oot tämmöinen sosiaalinen tyyppi ja nautit siitä, niin se voi olla ihan hyvin tämmöistä teknistä myyntiä esimerkiksi tai myynnin tukea tai asiakaskoulutusta ja niin edespäin. Lähinnä tällaisia missä ollaan ja tehdään porukalla hommia uusien ihmisten kanssa aina. Ja sitten taas on näitä semmoisia persoonia, jotka tykkää enemmän touhuta vaikka itsenäisesti. Silloin ne voi olla vaikka jotain suunnittelutehtäviä. Sä saat selkeät toimeksiannot ja sä teet sitten sen suunnittelun tai jonkun muun tuotoksen hyvin itsenäisesti.
Kyllä mä sanoisin, että se on tosi laaja se mihin automaatioinsinööri taipuu. Kyllähän tämä koulutuskin sinänsä on aika laaja, että siellä laajasti käsitellään automaatiota. Mä sanoisin, että loppupeleissä se on henkilökysymys kuitenkin. Kyllä se automaatiotekniikan koulutus antaa automaation alalle aika hyvän pohjan tosi leveästi työllistää ja näkyyhän se siinä, että miten meidän opiskelijat työllistyy. Voisin sanoa, että kaikki työllistyy ja osa revitään jopa jo täältä koulun penkiltä tuonne työelämään.
Tuomas
Kyllä. Miten tota, miten kuvailisit… ehkä ilmeisesti niin kuin lähes kaikilla aloilla tarvitaan tämän alan osaajia?
Jarkko
Näin voisi sanoa kyllä. Onhan Suomi tämmöinen korkean teknologian maa ja tarvitaan tätä insinööritaitoa yhtä lailla kun kaikkea muutakin. Mutta jos ajatellaan että paljonko Suomen bruttokansantuotteesta tulee tästä insinöörityöstä, niin se on tosi laaja kenttä. Sitä insinööritaitoa tarvitaan. Terveyden ja hyvinvoinnin puolella esimerkiksi tarvitaan myös paljon insinööritietämystä ja kehitystä ja tekniikan kehittämistä sinne. Ei se ainoastaan ole tämä teollisuus ja tekniikan ala, missä insinöörit voi työllistyä.
Tuomas
Kyllä.
Tietysti palkka aina kiinnostaa ja nyt on vähän piirtynyt sitä kuvaa, että yhteiskunnan kehityksen kannalta aika keskeisistä osaajista on kyse. Miten sä kuvailisit sitä palkkatasoa mihinkä tämä tutkinto ja osaaminen vie?
Jarkko
Kyllähän se nyt voidaan sanoa, että hyville palkoille vie tai ainakin kun käytetään tätä termiä ”parempi keskiluokka”. Että kyllä se sinne menee ihan sama miltä alalta sulla on insinööritutkinto. Kyllä se kuitenkin tietynlaisen siivun sinne joka kuukauden ansioihin aina tuo lisää.
Mä en osaa suoraan sanoa sulle mitään, sehän vaihtelee tietenkin maantieteellisesti myös nämä palkat. Mutta kyllä mä nyt luulisin näin, että tämmöinen valmistunut insinööri on jossain tuolla, tai ainakin haluaisin uskoa, että se on lähempänä kolmea tonnia se eka tili.
Tuomas
Kyllä.
Jarkko
Ja kyllä jos se nyt eka tili ei ole siellä, niin kyllä mä luulen että se aika nopeasti sinne kuitenkin nousee, kun sä näytät ne sun kyvyt siellä.
Tuomas
Toki vaihtelua on varmasti paljon, mutta vähän suuruusluokkaa ja tasoa kuvailla.
Puhuttiin, että kyseessä on laaja koulutus mikä näkyy tietysti sisällöissäkin. Jos mä täältä nyt ihan tuon opetussuunnitelman kautta katson, siellä on tietysti perusopintoja, jotka kuuluu kaikille, sitten on matematiikkaa, fysiikkaa tietyt opintojaksot ja sitten mennään anturitekniikkaan, on ohjelmointiosaamista, sähkötekniikkaa, tietotekniikkaa, robotiikkaa, lujuusoppia hydraulipainetekniikkaa eli hyvin monenlaista, joista varmasti saa sitten valitakin.
Kysymys siis ehkä kuuluu, että sä olet robotiikan lehtori niin mitä opetusasioita sun työpöydälle kuuluu?
Jarkko
No joo, sanotaanko että varmaan semmoista titteliä ei ehkä ole olemassa kuin robotiikan lehtori. Meillä lehtori nimikkeellä minäkin oon, mutta aika paljon vastaan tuosta robotiikan koulutuksesta meillä. Ja tota kyllä mulla muitakin aiheita sitten on ollut. Ja toki niitä on ollut ja niitä on myös tullut toisia tilalle.
Mutta automaatiotekniikan koulutuksessa meillä sitten ne opiskelijat suuntautuvat joko koneautomaatioon ja sähköautomaatioon ja sanotaan, että mun ryhmät on enemmän siellä koneautomaation puolella. Siellä on tosi paljon tällaista CAD-pohjaista juttua ja erilaisia simulointi juttuja, tuotantoon liittyviä simulointia ja sinne robotti simulointiin liittyviä ja konseptisuunnittelua, mikä on myöskin tämmöistä CAD-pohjaista juttua, missä sitten liitetään sitä ohjausjärjestelmää niihin virtuaalimalleihin. Se on sitä meikälaisen sarkaa, mitä kynnetään sitten. Mutta robotiikka siinä nyt ehkä keskeisimpänä on, että sitä on määrällisesti eniten itsellä.
Tuomas
Joo. Meillä tietysti pääsee vaikka verkkosivujen kautta vähän näkemäänkin, että minkälaista täällä kampuksella on. Meillähän on aika monipuoliset tilat ja esimerkiksi iso konetekniikan laboratorio tuossa, jossa oon nähnyt, että opiskelijatkin paljon on.
Miten käytännönläheistä tää opiskelu on?
Jarkko
No joo, mä itse opetan tosiaankin en vaan automaatiopuolella, vaan myös konepuolen konepajojen kavereille esimerkiksi tätä robotiikkaa. Meidän opetus robotiikassa tapahtuu labrassa, että on tuo robotiikan laboratorio ja sitten konetekniikan laboratorio, jossa on semmoista vähän raskaampaa robotiikkaa.
Ja nää on erittäin käytännönläheisiä. Kyllä meidän moniin kursseihin liittyy tämmöinen labrajakso ja kun me ollaan kuitenkin ammattikorkeakoulu elikkä applied science, mikä tarkoittaa sitä että me ei täällä tehdä perustutkimusta ja semmoista, vaan me sovelletaan valmista teknologiaa erilaisiin ongelmien ratkaisuihin. Ja mikäs sen paremmin meitä kouluttaa siihen, kuin että me voidaan ”hands on” tehdä niitä juttuja tuolla laboratoriossa. Että on tää hyvin käytännönläheistä.
Tuomas
Minkälaiset harjoittelut automaatiotekniikan insinööreille kuului?
Jarkko
No automaatiotekniikan insinöörit, tähän mä en osaa ihan satavarmasti sulle vastata, mutta mun mielestä he tekee kaksi harjoittelujaksoa.
Tuomas
Joo.
Jarkko
Ja jos mä vastaan vielä sen verran, että ne harjoittelut tosiaan tapahtuu yrityksissä ja mieluusti niin kun tai ehkä se on vaatimuksenakin, että ne on tämmöisiä insinööritehtäviä, jota se harjoittelija tekee. Että ei sinne tarvitse tuota kahvia lähteä kehittämään yritykseen.
Tuomas
Kyllä se on hienoa, jos tuota saa sellaista työtä tehtäväkseen, mikä oikeasti vie eteenpäin.
Tässä aika usein kun jutellaan vaikka sellaisten kanssa, jotka miettii koulutuspaikan hakemista ja hakemista johonkin tiettyyn paikkaan, niin tekniikan osalta tulee hyvin usein kysymykseen se, että kuinka paljon tarvitsee osata vaikka peruskoulun jälkeen ja toisen asteen jälkeen. Minkälaiset pitää olla matemaattiset taidot tai kuinka paljon pitää osata fysiikkaa ja muuten? Miten sä näkisit, minkälaiset valmiudet pitää olla kun hakee korkeakoulua insinööripuolelle?
Jarkko
No tota… Jos mä oon rehellinen, niin mä en oikein osannut tähän vastata. Kun laitoit mulle kysymyksiä vähän etukäteen ja vähän ajatuksia siitä, että mistä me keskustellaan niin mä jouduin tässä ihan kyselemään muilta. Mä en oo ollut tuossa pääsykoehommassa vuosiin mukana, niin en suoraan osaa sanoa. Mutta he, jotka tuntee sitä, niin viesti oli tämmöinen että sun pitää osata se matematiikka ja fysiikka, se mikä on peruskoulutaso niin se pitäisi osata hyvin. Ja sitten kun osaat sen toisen tason matematiikkaa, niin sillä kyllä pärjää tuolla pääsykokeissa hyvin.
Sen mä haluaisin sanoa, että kyllä esimerkiksi täällä meillä opettajat, jotka on tekniikan alalla opettamassa matematiikkaa, on kyllä niin huippuopettajat. Mä uskon, että kyllä kaikki, jotka meille koulun pääsee, oppii sen tarvittavan matematiikan tason sitten heidän opetuksessaan. Että siellä mennään kyllä asioita selkeästi ja rauhallisesti lävitse.
Tuomas
Tähän sopii hyvin pieni mainospuheenvuoro. Automaatiotekniikan koulutushan meillä on ollut ollut sellainen, joka on monta vuotta peräkkäin saanut korkeimmat pisteet tässä valmistuneiden opiskelijoiden palautekyselyssä ja niin sai viimekin vuonna. Että opetuksesta on kyllä tykätty.
Jarkko
Kyllä ja niissä kyselyissä just muun muassa nämä matematiikan opettajat on kyllä noussut tosi korkealle, että sinne kärkipaikoille aina. Sekin kertoo sitä, että sitä ei kannata missään nimessä pelätä matematiikan opiskelua. Siihen on kyllä tsemppaava asenne täällä. Mutta jos miettii sitä, että mikä se matematiikan tai fysiikan osaamisen taso tarvitsee olla insinööriopinnoissa, niin ehkä sen verran itse kannattaa sitten peilata ja miettiä, että jos sua se matematiikka tai fysiikka ei millään tasolla kiinnosta ja se on vaan pakkopullaa, niin sitten ehkä kannattaa harkita sitä että onko ne insinööriopinnot silloin se, mikä sua oikeasti kiinnostaa. Siinä oikeasti tarvitaan kuitenkin sitä matematiikan osaamista, että väännät sitten koodia tai teet sitä lujuuslaskentaa tai jotain suunnittelua, PRC-ohjelmointia, niin kyllä se sua huomattavasti helpottaa silloin, kun sulla on ne tietyt matemaattiset taidot olemassa.
Tuomas
Kyllä. Laskuharjoituksia sitten vaan raju määrä [naurahtaa].
Jarkko
Kyllä rajusti [naurahtaa].
Tuomas
Vielä hyppy sitten yhteen aiheeseen ja se on kansainvälisyys.
Meillähän on mahdollista opiskella kaksoistutkinto sekä kotimaisena että sitten myös siellä missä opiskelee, niin tietyistä paikoista on mahdollista saada tutkinto kanssa. Kansainvälinen korkeakoulu muutenkin kyseessä ja kansainvälistä yhteistyötä on mondella tavalla. Itsekin olet ollut kansainvälisissä tehtävissä muistaakseni ainakin opettamassa käynyt ja muutenkin. Minkälaisia kokemuksia sulla on kansainvälisyydestä?
Jarkko
Joo! Justiin tultiin tuossa opiskelijaryhmän kanssa, meitä oli kaiken kaikkiaan 10 henkeä minä ja 9 opiskelijaa, me oltiin tuolla Portugalin Portossa kokonainen. Mä olin siellä itse opettajavaihdossa ja tein opetustyötä siellä ja sitten meidän opiskelijat osallistui siellä semmoiseen robotiikka aiheeseen kilpailuun.
Tuomas
Mitenkä meni?
Jarkko
No se meni oikein hyvin, että meistä oli paras ryhmä kolmas siellä.
Tuomas
No niin!
Jarkko
Siinä oli viisi ryhmää, joista kaksi oli paikallista ryhmää, jotka tuli ykköseksi ja kakkoseksi. Sitten meitä oli kolme [naurua].
Mutta siis sanotaanko näin, että he meille jo etukäteen sano, että tää on semmoinen oppimisreissu, että siinä ei ollut oikein mitään palkintoja ja se rankkaus oli siinä vain semmoinen kuriositeetti. Mutta kyllä me siellä ihan kunnon päiviä väännettiin sitten ja opiskelijat teki siellä hommia sen kilpailun eteen ja sai aivan kelpo tuloksia. Oppi varmasti paljon, sillä matkalla uutta ja todella hyvä ryhmähenki siellä tuli. Siinä oli parilta luokalta porukkaa, niin heillä on varmasti muutenkin hyvä ryhmähenki, mutta kyllä tuommoiset asiat aina sitouttaa sitä porukkaa ja tekee uusia kontakteja. Itsellekin kun lähtee tuonne vaihtoon, niin siinähän tulee ihan eri lailla niistä kollegoista siellä, voisi jopa sanoa melkein ystäviä. Että voi heittää sitten viestiä WhatsAppissa muutenkin kuin työasiasta. Se syventää kyllä sitten sitä yhteistyötä jatkossakin.
Mutta kuten sanoin, että olin välillä siellä yksityisellä puolella hommissa. Oli makeeta nähdä niiden muutamien vuosien jälkeen, kun palasi taas kampukselle ja käveli tuosta joen toiselta puolelta sellaisena syyspäivänä, että oli vielä lämmintä ja just oli koulut alkanut, niin matkalla kuuli mielestäni ainakin neljää tai viittä eri kieltä puhuttavan, kun tuli opiskelijaryhmiä vastaan. Se muutos oli ollut valtava sinä aikana, kun oli ollut pois ja nythän se on vaan noussut ja onhan tämä todella kansainvälinen ympäristö, vaikka olisi vain täällä Seinäjoella koululla.
Tuomas
Aivan.
Jarkko
Mullakin opetuksesta varmaan puolet on englanniksi.
Tuomas
Kyllä.
Hei aivan loistavaa, kiitos paljon näistä näkemyksistä ja siitä, että pääsit avaamaan vähän tätä koulutusta meille tarkemmin. Kiitos Jarkko Pakkanen!
Jarkko
Joo, kiitos paljon!
[Jingle]