Kulttuurituotannon monet mahdollisuudet: Unna Takalo

Kulttuurituotannon opetussuunnitelma muuttui kolme vuotta sitten, mutta omalla vuosikurssillani meidät on vielä jaettu kolmeen eri suuntaumaan: tapahtumatuotantoon, mediatuotantoon ja visuaaliseen tuotantoon. Nykyään omia opintoja voi suunnata vapaammin erilaisten työpajaopintojen avulla. Itselleni tämä kolmijako on kuitenkin ollut hyvin luonteva tapa hahmottaa ammattikenttäämme pääpiirteittäin, ja tämän blogisarjan edeltävät osat sujahtivatkin suoraan noihin kategorioihin. Halusin ottaa viimeiseksi haastateltavan, jota ei voi noin vain laittaa mihinkään lokeroon. Unna Takaloa kuvaa parhaiten sanat Unna Takalo – ja siksi myös tämän blogin otsikko on Unna Takalo.

Unna siis maalaa, tekee liikkuvaa kuvaa, ääntä, musiikkia ja tekstiä – mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan. Ennen hän teki paljon kollaasitaidetta, ja häneltä on myös ilmestynyt runokirja, jonka voi löytää kaupunginkirjastostakin. Parhaillaan hän opiskelee 3D-animointia ja mallinnusta omien sanojensa mukaisesti ihanassa alkuhuumassa. Kysyinkin mielenkiinnosta, että miten hän sitten identifioi itsensä: taidemaalariksi, runoilijaksi vaiko esimerkiksi tuottajaksi.

–  Vaikea lokeroitua, kun teen kaikenlaista, enkä toisaalta haluakaan. Taiteilija on sopivan yleispätevä ja antaa liikkumavaraa, Unna vastaa.

Taide on tullut Unnan elämään tarpeesta ilmaista ja purkaa itseään. Hän kokee sen alkaneen jonkin sortin selviytymismekanismina, josta se on vähitellen kehittynyt ja saanut uusia, usein moniulotteisia merkityksiä. Taide merkitsee Unnalle elämäntapaa, vapautta, intohimoa ja matkaa.

–  Taide on juurtunut ajattelutapaan. Joskus sitä syntyy, mutta joskus kulutan sitä myös pelkästään esteettisistä syistä. Taide on edelleen keino jäsennellä maailmaa, tunteita ja niin edelleen, mutta näen sen ennen kaikkea itseisarvona, Unna kertoo.

Olen itse aina pitänyt Unnaa jonkinlaisena taiteilijan arkkityyppinä, ja se käsitys vain vahvistui, kun kysyin häneltä, mikä on ollut mielenkiintoisin projekti. Hän kertoo musiikin tekemisen olevan intensiivistä aika ajoin. Ensimmäistä biisiä tehdessään hän vietti koko kesän pimeässä makuuhuoneessaan läppärin äärellä ja opetteli laulamaan vaatekaapissa. Hän kuvailee parhaita projekteja ihaniksi, kauheiksi vuoristoradoiksi, joissa yhdistyy sähköinen flow-tila ja epätoivo. Unna uskoo, että tämä on taiteilijoille tyypillinen luonteenpiirre: tasaisuus ei kelpaa.

Tavoitteikseen Unna listaa kuvataiteilijan tutkinnon ja tietenkin näyttelyt. Lisäksi hän toivoo saavansa joskus työskentelyapurahaa, sillä se mahdollistaisi keskittymisen itse taiteen tekemiseen. Tärkeintä hänelle on kuitenkin se, että palo tekemiseen pysyy ja sille on jatkossakin aikaa.

Myös kulttuurituotannon opiskelulla on ollut monia positiivisia vaikutuksia Unnan taitelijanuraan. Hän aloitti opintojen alkuvaiheilla tekemään myös taidetta enemmän ja tosissaan. Hän huomasi, että luovuutta vaativat opinnot ruokkivat hänen luovuuttaan lisää, ja hänen alkoi tehdä mieli paljon kaikenlaisia omia projekteja. Opiskelemaan hän päätyi alun perin ajatuksella, että ehkä hänestä voisi tulla kuvittaja tai graafinen suunnittelija. Hän näkeekin opiskeluajan mahdollisuutena kokeilla uutta ja etsiä sitä omaa juttuaan.

Unna kokee, että kulttuurituottajan ammattitaidosta on paljon hyötyä myös taiteilijalle. Opintojen aikana hänen visuaalinen silmänsä on kehittynyt ja eri ohjelmistojen harjoittelusta hän on saanut videotaiteeseen tarvittavaa osaamista. Vastavuoroisesti taiteen tekeminen on antanut käytännön taitoja visuaalisiin töihin sekä laajentanut ajattelutapoja. Koulussa hän on myös oppinut markkinointia ja hakemaan apurahoja. Lisäksi hän on tavannut samanhenkisiä ihmisiä ja saanut verkostoja, vaikka hän ei itse mielellään puhukaan verkostoitumisesta. Yksinäinen taiteilijakin tarvitsee kuitenkin ympärilleen ihmisiä, ja hän kuvailee kulttuurituotannon opiskelijoita mielenkiintoisiksi ja hauskoiksi persooniksi.

Kysyin Unnalta lopuksi taiteilijan terveiset blogin lukijoille.

–  Ostakaa kiiltokuvia ja liimatkaa niitä sanomalehtiin, laulakaa ja karjukaa, vaikkette osaisi, maalatkaa kissalle vihreät viikset (siis taulun, ei oikean), liimatkaa noppia ovenkahvaan, keittäkää 10 litraa appelsiiniteetä ja tehkää siitä performanssi, tutkikaa yhteiskunnallisia ongelmia taiteen avulla, keskustelkaa teoksista ja niiden sanomasta. Tehkää, tuottakaa ja tukekaa taidetta!

Jos Unnan taide kiinnostaa, hänet löytää verkosta osoitteesta unnatakalo.com, Instagramista @takaloart ja Twitchissä hänen prosessiaan pääsee silloin tällöin seuraamaan livenä käyttäjänimellä @Nunutz. Kannattaa myös pitää silmät ja korvat auki, sillä ensi vuonna hänen teoksiaan voi nähdä myös ainakin parissa näyttelyssä. Minä lähden nyt ostamaan appelsiineja, lähtekää tekin!

Valtteri Silvola
opiskelijalähettiläs, SeAMK